JEESUS KUOLI JA ELI SAMANAIKAISESTI Avasin papinkoulussa 1970-luvun alussa tenttimäni teoksen Honko-Pentikäinen, kulttuuriantropologia, 1970. Siinä on kappale varhaiskantaisten kulttuurien suhtautumisesta kuolemaan. Lainaan, muokkaan, referoin ja lyhentelen sitä 1. kappaleessani. Katson 2. kappaleessa UT:n Jeesuksen kuolemaa edellisen valossa. Varhaiskantaisten yhteisöjen ajattelutavat tyrmistyttävät tutkijaa. Niissä kuolemaa pidetään pahansuovan ihmisen tai hengen ilkityönä. H. Jamieson kertoo erään heimon käsityksistä. Kuoleman katsotaan aiheutuvan jonkun tekona. Älykkäintäkään alkuasukasta ei saada vakuuttumaan luonnollisista syistä. Brasialainen bakairi-heimo ei hyväksy lausetta ”jokaisen on kuoltava”. Se kuulostaa yhtä järjettömältä kuin ”kaikkien on tultava murhatuksi”. Meillä länsimailla kuolema tarkoittaa elintoimintojen päättymistä. Melanesialaisten kielessä sana toa tarkoittaa tervettä, mate kuollutta. Sairastuneelle pidetään hautajaiset, joihin hän itse ottaa osaa. Hän on mate, jos ei parane. Samoin menetellään vanhusten suhteen, vaikka he olisivat toa. Yhteisölle he ovat mate. Normandy-saarilla lähetyssaarnaaja kauhistui ja esti hautauksen, jossa vainaja hengitti. Omaisten mielestä hän oli mate, koska hänen päänsä ja kurkkunsa oli kuollut. He noudattivat kulttuurin normia. Se mikä meistä tuntuu kauhistuttavan tietämättömältä on vain erilainen käsitys kuolemasta. Kun ajatellaan juutalaisen Jeshuan eli Jeesuksen kuolemaa Golgatan hirressä Rooman maailmanvallan Palestiinan provinssissa 2000 vuotta sitten, tajutaan, että aikamatka meiltä sinne on pitkä, samoin kilometrien määrä. Maailma, kulttuuri ja ihmisten ajattelutapa on muuttunut monta kertaan. Uskontohistorioitsija Arne Runeberg kuvaa kirjassaan Jesu korsfästelse, 1952 niitä uskomuksia, joiden mukaisesti eri kansalaisryhmät UT:ssa käsittivät Golgatan rituaalinäytelmän. On varmaa, että henkilön kuolema, olipa hän viralliselle valvojalle hyvä ihminen tai Jeesuksen kaltainen pahis, kuolema oli tapahtuma, joka puhutteli mutta tulkittiin jokaisen sisäistämän kulttuurimallin mukaisesti: Jokainen näki mitä halusi. UT:n evankeliumien kuvaukset ovat vain kirjoittajien valitsemia vaihtoehtotulkintoja tapahtumista ja merkityksistä! Suomalaisessa UT:n eksegetiikassakin on paljon pyöritelty ja tuhlattu mustetta teoretisoimalla Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. On pitkä liuta arveluja, mitä ylösnousemususkolla teksteissä tarkoitetaan ja millä perusteilla. Minulle tuli sellainen assosiaatio ko. kirjasta UT:iin, että oliko ylösnousseen näkemisissä ja kohtaamisissa taustalla vain erilaiset kuoleman määrittelyt, koska näytelmän katsojat ja toimittajat elivät erilaisista kulttuuriperinteistä. UT:n teksteissä Jeesuksen kuolinkamppailu on niin hämärä ja pelkistetyn kaavamainen kirjoittajien luomus, että 2000 vuotta myöhempi Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustuksen kaavamainen selitys pääsee tuskin arvausta tai valetta pidemmälle! Yllä oleva kulttuuriantropologinen tieto antaa teologeille vielä yhden uuden selitysmallin: Toisten Golgatalla läsnäolevien mielestä Jeesus oli toa ja toisten mielestä mate, siis kumpaakin yhtä aikaa! Kirkon perinteeseen vakiintui myöhemmin pelkkä saarna toa-elämäntilasta. Syntyi suunnattoman suuri kertomus yhdestä äijästä - tyhjän päälle, koska muita ristillä roikkuvia oli tuhansittain eri puolilla valtakuntaa. Outokummussa 26.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1170 blogia alla linkki