HISTORIAN JEESUS JA TUTKIMUS Löysin valmiin tekstin pohjaksi blogiini. Lyhennän, selkeytän, tiivistän ja muokkaan sitä omaan käyttööni. Historian Jeesus ei ole paljoa henkilö vaan tieteellisen tutkimuksen jälkiluomus ehkä eläneestä J. Nasaretilaisesta, joka eli 2000 vuotta sitten erilaisessa maailmassa. Rajalliset lähteet kertovat hänestä. Tiede luo keskusteluun malleja, hypoteeseja ja teorioita. Niitä verrataan oletettuun todelliseen Jeesukseen, jolla tarkoitetaan historiassa elänyttä ihmistä ― lihaa, luita ja verta. Millainen hän oli ei riipu tutkimustuloksista. Tutkimuksen tavoite on saada historian Jeesuksen rekonstruktio mahdollisimman lähelle oikeaa Jeesusta. Tuloksen arviointi tuo mittapuun ongelmia. Jos ajatelleen vain skeptisesti, tavoitetaan harvoja faktoja. Keskusteluun kuuluu myös uskonnon Jeesus. Tutkimus ei ole vakaumuksellista mutta tutkijalla voi olla vakaumus! Tutkimuksen Jeesus tuo kysymyksiä: Pitikö hän itseään Messiaana, toimittiko hän profeetan virkaa, väittikö hän itseään Jumalan Pojaksi. Tämä on eri asia kuin se, oliko Jeesus sitä mitä UT:n kirjoittajat väittävät. Tutkimus ei voi olla uskontoa. Historian Jeesuksen tutkimisessa törmätään aineiston moneuteen, ikään, kaukaisuuteen, todennäköisyyteen, epävarmuuteen, tulkinnan näkemyseroihin, korostuksiin ja ainutkertaisuuteen. Tutkijaa ja lukijaa vie eteenpäin harkinta. Keskustelu, uusien ratkaisujen etsintä ja entisten kyseenalaistaminen on tieteeseen kuuluva ja vie sitä eteenpäin. Kriittisen teologian Jeesus-käsitys aiheuttaa perinteellisissä uskonnon yhteisöissä levottomuutta ja riitaa sisäpiirissä ja ulkopuolisia kohtaan. Koettu ja stigmatisoitu Jumalan puhtaan sanan rauhan häiritsijä poistetaan armotta, myös Suomen Ev.-Lut. kirkossa! Yllä oleva koskettaa. Entisenä pappina ja kirkon työntekijänä vielä muistan, miten sana Jeesus oli paljon käytetty työväline. Saarnasin Jeesusta ja kirkkoa viran rutiinilla ja sydämellä. Sydäntä ei työssä tarvittu kovinkaan, kaavamaisuus riitti, eikä se ollut papin viran hoitamisen ehto, ei myöskään tuomiokapitulin attaseoille. Raamatun eksegeettisistä tutkimuksista en ole koskaan lukenut pyörittelyjä, että Jeesushan on kuollut äijä, kuten UT:ssa jankataan. Historian Jeesus on siis kuollut ja kuopattu! Ihmeen paljon yhteiskunta satsaa rahaa yhteen vainajaan ja tarinoihin, joita teologian tohtorit ja maisterit kirjoittavat tutkintoaan varten ja joilla ei srk:ssa ole muuta käyttöä kuin ulostaa pappi! Kukaan ei ole tähän mennessä kohdannut Jeesusta livenä eikä ole tulkinnut häntä hänen päänsä sisältä. Kukaan ei tiedä, millaisena hän piti itseään ja oliko hän oikeasti Messias ja Jumalan Poika, kuten UT:n kirjurit kehittelivät perinteestä omia mielipiteitään. Uskovaisen ihmisen uskonnon Jeesusta on moneksi: kokemus rukoillessa, liturgiassa, saarnaa kuullessa, ehtoollispöydässä, sydämessä, kuolinvuoteella, ajatuksissa, Lapin matkoilla, mopoa korjaillessa, jne.. Uskova ei asioi Jeesuksen kanssa vaan Jeesuksen merkitysten kanssa omassa kokemuksessaan nahkansa sisällä: Jeesus-äijä meni mutta merkitys jäi! Tutkijan Jeesus on eksegeettisen oppikirjan tekstin 6-kirjaiminen sana, jonka oletetaan viittaavan jonkinlaiseen muinoin eläneeseen tai myyttiseen henkilöön keskustelussa toisten tutkijoiden kanssa. Outokummussa 24.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1167 blogia alla linkki