KIRKON EPÄUSKOISET 3 80-luku Kanteluprosessin läpikäyminen tuntui ahdistavalta. Tulevaisuus pappina alkoi huolestuttaa. Tänäkin päivänä minulla on se käsitys, että en ole tehnyt muuta kuin hoitanut papin työni oman työnäkyni mukaan. Ja kuitenkin minulla on 5 vuoden ajan merkintä nimikirjassa ”sopimattomien sekoittamisesta saarnoihin” ja käytös tyydyttävässä. Oli yllättävää, että kanteluiden tekijät ja kirkkoneuvosto toimittivat asiansa niin salassa, että minä sain tietää hankkeesta vasta sitten, kun tuomiokapitulin valkoinen kirjekuori tipahti postiluukusta. Sekä kantelijat että KN halusivat puhua koko Outokummun srk:n puolesta. Ei minulla ole täällä mitään ketään vastaan. Kanteluprosessi sai minut pohtimaan pappina olemista. Kuka tahansa millä perusteilla tahansa saa esittää vaatimuksiaan hallintovirastolle. Kirkkolain henki on sellainen, kantelutilanteessa pappi tulee aina häviämään. Valittajilla sen sijaan ei ole pienintäkään riskiä kirkon taholta. Heidän todellisia motiivejaan kukaan ei edes kysy.