HISTORIALLINEN JEESUS JA KOKEMUS HÄNEN YLÖSNOUSEMISESTAAN 1. 21.2.2001 UT:n nykytutkimuksessa pidetään historiallisena totuutena sitä, että Jeesus teloitettiin häpeälliseen hirsipuuhun Kaifaan ja Herodeksen aikana. Paaluun ripustamisen syyt sanotaan UT:n pyhässä tekstissä: tekee itsensä jumalaksi; villitsee kansan esivaltaa vastaan; esiintyy kuin aito saatana; sanoo veljikseen rikollisia ja renttuja ja ala-arvoisia naisia. Evankeliumikirjojen saarnoissa näkyy, että poliittiset ja uskonnolliset johtajat maistereineen ja lakimiehineen olivat tyytyväisiä tuon rikollisen mielipuolen kuolemaan: Oli saatu aikaan selkeämpi yhteiskunnallinen tilanne Galileassa, jossa oli totuttu pelkäämään kapinoita. Jo UT:n teksteissä näkyy, että Jeesuksen ystävien ja vastustajien kokemus profeetallisesta sanomasta oli vahva. Toiset kokivat, Isän taivas avautui keskelle elämää, sairaat paranivat ja Pojassa Isä tarttui valtakuntansa toteutumiseen. Vastustajat näkivät samat ilmiöt mutta he eivät päässeet sisälle ideaan. UT:n evankeliumien saarnoista näemme, että Jeesuksen oppilaiden kokemuksessa Mestarin työ ei päättynyt Golgatan vessaan. Kolmantena päivänä he kokivat hautajaisten jälkeen, että Herra elää: hän on ilmestynyt ruumiillisesti; hän näytti keihään pistot kyljessään; hän puhutteli naissseuraajia; hän paistoi kalaa Pietarin kalamiehille, söi ja kulki tuttujen kanssa. Oppilaat näkivät Mestarin livenä, ruumiillisena ihmisenä