VANHAINKODILLA 6.2.90 Pitkästä aikaa minun vuoroni. Kohta vapaapäivä, mutta liukastelen laitokselle. Ottaisinko pääsiäisvirren, vaikka on helmikuu? Periaatteessa kaikki kelpaa. Hyvää iltaa ja otan paikkani. Mitä sanon? En voi hyvin. Mitä sanomista minulla on, jos itse olen toivoton? Kirjoitan nimen päiväkirjaan. Tuliko se oikein? Laitanko lyhyen selonteon, kuittaan käyntini: virsi, puhe, rukous, virsi? Vain herra Soinisen ääni kuuluu. Hän laulaa oikein. Osastonhoitaja hymyilee. Onko aihetta? Hypistelen vaatteitani. Rakkaat ystävät…. Se toimii täällä ja papin töissä. En halua näyttää papilta, saa kelvata, minulle riittää. Puhun Jeesuksesta, minkä tunnen, en enempää. Saa riittää, mikä minulle riittää!