PARI PULLOA KOLMOSTA 6.2.90 Päivä oli aika rankka. Olen tyytyväinen ja pappi. Olen muutakin ja se on minulle tärkeää. En uhraa itseäni kenenkään takia, mutta varovainen on oltava. Ei ole vara lipsua. Mitäs jo kaveri puhaltaa sisään ja haisen kaljalle? Olen toisen armoilla ja viekö hän tarinan eteenpäin? Olen heikoilla, jos otan kaljaa, mutta en minä ole heikko. On pakko tehdä salaa! Siinäkö minun onneni, autuuteni? Vaikka vapaapäivällä, tarkkailun alla ahtaalla. Ei mitään hyvää! Miksi lähdin alalle? Pelkkää tuskaako tämä tuo? Minähän pyrin jo varhain, Jumalan luo, mutt aivan muuta tämä tuo! En minä viitsi, en jaksa! Mikä tässä on taksa? Paljon tässä vaaditaan, kiitellään ja kaunistellaan, puhutaan olemattomia ja teeskennellään parempaa!