TUSKA 2.1.1980 Tunne on minulle tuttu tuskaksi mainittu. Tunnettu monta kertaa, ei vertaa. Pois sen tahtoisin, minusta haluaisin. Nähdä maailman kauniin, nauttia sydämiin. Mutt olo tuo kummasti jäytää tuimasti, lamauttaa tahdon, toiminnon. Sen olen vanki, raukka, itseni houkka. Muuttuako tahdon vai muuttaa? Siitä vaan toiseen, päivästä päivään, entistä enentämään! Milläänkö väliä, arvataan kysyä. Pulma on pysyvä tietää myös kysyjä. Kaukaa näkyy ja näkyy: Jotain välkkyy. Se on untani vain, lohtunain. Näin se vaan on. Sen näin.