SH 11.6.94 me kuljemme hetken luojamme tarhassa ahkeroimme kulumme väsymme kunnes ikävöimme pois mutt kaikki mi syntyy rakkaudesta kestetään uskotaan toivotaan pysyy ja säilyy mitä me olemme toisiamme arvioimaan me tomu tuhka maa sillä sama paratiisin eeva ja aatami meissä kapinoi jumalaa vastaan jatkuvasti päivästä päivään syyttää toistaan ihminen kaltaistaan ei paratiisista lähtien mikään muuttunut ihmisen puolelta aina se on vaan samaa kutinaa voihkimista valitusta suuria saavuttamattomia unelmia S ystävä tarvitsi jeesusta ei siis uhrinsa turha vaan tarpeellinen taivaaseen tulla yksinkertaista uskoa ja siksi niin vaikeaa missä jeesus siellä kaikki taivaan lahjat vastaanottaa………