SH 11.6.94 me kuljemme hetken luojan tarhassa teemme retken eteenpäin minne minne se johtaa mutt kaikki mi syntyy rakkaudessa kestetään uskotaan huomiseen päivään mitä me olemme toista arvioimaan me tomu maa korskea ihminen meissä aadamin lapsissa ajasta aikaan sama paratiisin eeva ja aatami meissä kapinoi jumalaa vastaan toistansa vastaan kasvattaa huomaamattaan siihen lastaan epäuskon kautta perinteen kautta auttamatta ilman jeesusta ei pääse ihminen minnekään eteenpäin vaan jää puolitiehen aprikoimaan ihmettelemään mitä sattuu elämän tiellä kuoleman suuntaan jeesuksen kautta sanomme autta autta me näemme uusin silmin elämän jumalan hyvyyden siinä rakkauden siteet ja jumalan hyvyys pehmentää meidät kuolema nähdään jumalan edessä vaikkakin silmät vedessä viiteen kertaan kestetään koetus noustaan jälleen kiittämään herraa