OS 1.6.91 Elo ihmisen hetken kestää muuksi muuttuu kuni muistomme menneet Painuvat virtaan ikuisuuteen herättävät kaipuun saartavat suruun ja me kuljemme yksin minäkin Mies luopui puolisostaan pihastaan rakennuksista kalaverkoista veneen satamasta, kättensä töistä kaikesta Se on kova pala lähtijälle joka ei löydä mitään sanoja sanomaan vaan vaipuu pelkästään vain loputtomaan ikävään Koti sinne on miehen mieli rakkaansa luo joka hänelle kaikkensa tuo Vajaaksi jää elämä meiltä emmekä huomaa kaikkea saatua tarpeeksi ajoissa kun kaikki on liian myöhää Anna anteeksi Herrani armahda Jeesukseni