Elomme täällä hetken kestää paljon antaa ottaa osansa ja ihmislapsi jaksaa päivästä päivään Ystävä viipyi luonamme luonasi pienen hetken, pitkän tovin, ajassa vaipui ikuisuuden virtaan Rikkarannan maisemiin hän kuului tuli tutuksi kylvi ja kynsi iski auransa kiviin jaksoi raataa loputtomiin Kuolema korjasi miehen, otti omansa ja samaa me sanomme Äitinsä silloin asui kotona sairas väsynyt Lauloimme vanhoja virsiä valinnan mukaan ja uusia virsiä uuteen uuteen valtakuntaan Kiitos työstäsi hyväksemme Herra kyllä me hyväksymme kaiken tään kun nyt jo nähdään edessäss sanan valossa pyhempään