keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

3. Pääs. j.s. 21.4.91 Elämä silkkiä vai samettia, tuskaa vai kärsimystä? Onko se rakkautta tulvillaan? Tietääkö kukaan? Tietääkö yksinäinen sielu poluilla, tuimilla turuilla ohikiitävässä virrassa? Kumarramme päämme kuolemalle, itkemme mennyttä ja henkemme liikahtaa. Niin, minun sieluni, nouse uudelleen ennalleen, ja elä! Sillä aika rientää, ei paraskaan pysy, vaan pakenee. Saattelemme rakkaamme kuoleman portille, jätämme jäähyväiset kukkasin. Ei, ei vielä, kakistamme kurkkumme ja vedämme elämän ilmaa. Ihminen riemastuu vähästä. Toinen ei. Minun sieluni muistaa mennyttä, mennyttä aikaa, sen ihanuutta ja haikeutta….

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

”JUMALAN SYNTY” -KIRJA JA UT JEESUS-VAINAJAN MUISTOKIRJOITUKSENA Kirjassa henkii radikaali näkemys uskonnosta verrattuna 19...