Koemme myös kieltä. Kieleen tunkeutuu tunnelatauksia: emotionaalisuus sanoissa. ”Koen maailman tunteenomaisesti” on minulle totta. Silloin nimittäin tunnen maailmaa tunteenomaisesti. Maailmani muuttuu minulle, kun tunnetila muuttuu. Koenko maailma oikein? Kuka? Mitta? Pääsemmekö esineisiin koskaan? Emmekö pikemminkin jää subjektiivisiin aistinsisältöihin? Tiede tekee todennäköisä yleistyksiä. Tiede ennustaa eteen- ja taaksepäin. Tiede antaa sovittua ja yleistä tietoa, varmasti kyllä muutakin. 23.12.75 Jokaisessa tilanteessa jonakin hetkenä soluttaudun vaihtoehtoisten tilanteiden läpi uusiin vaihtoehtoihin. Teen jatkuvasti valintoja. Aikaisemmat valintani tuomitsevat tulevat jne. En tunne tulevia valintojani. Tulevaisuus on tuntematon, paitsi kuolemisen puolesta, se on varmaakin varmempi tässä eksistenssissä. ”Kuljen joka hetki kuolemaa” lausuttuna organismin suusta on jokaisena eksistoimisen hetkenä tosi lause. Me ihmiset unohdamme usein kuolemisemme, fyysisesti katsoen täydellisen tuhoutumisemme. Me nimenomaan haluamme ja tahdomme unohtaa asioita ja faktoja, ja haluamme muistaa ja elää asioissa, jotka ovat illuusioita, jopa hallusinaatioita. Elämä on muuten yllättävän lyhyt, kun katselen taaksepäin – ja muutenhan oikeastaan emme voi tehdäkään. Kadumme useita aikaisempia valintojamme, vaikka emme niistä tavanmukaisesti puhuisikaan. Olen kuin saari virrassa – elämän virrassa - jota aallot kuluttavat - rappeudun jatkuvasti – Yritämme kynsin ja hampain säilyttää sekä fyysistä että psyykkistä vireyttämme, mitä se sitten tarkoittaneekin? Sen tiedämme toisilta ihmisiltä Toiset tuomitsevat ja siunaavat meidät - ei meidän tarvitse sitä itse tehdä. Tiedämme asioita, joista emme puhu - puhumme pikemminkin asioista, joita emme tiedä emmekä tunne.