maanantai 3. kesäkuuta 2024

Kesä tunteen herättää, saa tulen palamaan ja silmät loistamaan. Kesä luo hymyn, paistaa mustaan suruun, ja kirvoittaa. Vene liplattaa pintaan. Se ui ja kelluu. Se kantaa kohti rantaa. Kaiju laulu Suomenmaan, alla tähtitaivaan. Isät joutui nälkään, vaivaan uusi toivo haaveenaan. Tuh, tuh sanoi takka. Elämä, minkä toit, minkä veit? Käytän mahdollisuuteni, teen rajani, näen edellytykseni. Kun aloin toivoa, näin valon, kirkkauden suurimman. Aika käy, vanhenen. Vuodet vierii, rapaudun. Kun tuhoudun, vuodet vierivät samaa rataa. Kuva on minulla asiasta. Minun kuvani. Sama maailma heijastelee meille monella tavalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

”JUMALAN SYNTY” -KIRJA JA UT JEESUS-VAINAJAN MUISTOKIRJOITUKSENA Kirjassa henkii radikaali näkemys uskonnosta verrattuna 19...