ARKUN TAA Saavun pyhään pihaan, temppeliin, sidon alban. Puukirkon ovi avautuu, arkku siirtyy kaiteen taa. Virsi kuuluu ja mustat ihmiset paljon muuttuu. Minä olen vain ihminen, kirja kainalossa, papin puku päällä ja kohta arkun taa lähden. Kynttilät palavat, lepattavat. Siinä on tämän miehen elämä: Syntyi kuninkaaksi, kuoli vainajaksi, Niillä on itkettyneet ihmisen kasvot. Musiikki taukoaa, punertuu mustaan varjoon. Valkoinen laiva on edessä, lähdössä, saattajat silmät vedessä, minä lapio kädessä toimimaan Herran edessä - uskoni mukaan. Pois lähtee mies, kukkaset kantenaan, saattajat kenties ylentävät sydämensä taivaan rantaan.