A.K. 9.3.91 klo 11 AK viipyi kauan ajassa. Vuosikymmenet vierivät, aiheet ja ilot kierivät, muuttaen, kasvattaen peltojen miestä. Ei kulje hän enää vajaan, ei navettaan, elämä korjannut omansa, antanut osansa, ottaen pois. Paljon elämään mahtuu, monenlaista touhua, tarinaa, vääntöä, maan kääntöä, noudattaa sääntöä ja saada muistutus, kun kuolemalta tulee kuiskutus. Laulettiin virsiä kanssaan, synttäreitä varmaan, kinkereitä pihaan, ja katse viimein taivaan tähtitarhaan, jonne niin moni täältä ikävöi jo ajoissa, myöhään, varhain, lähtemään……..