IHMISET KIRJOITTIVAT RAAMATUN Minua on koko ikäni kiehtonut ja vaivannut uskonasiat. Etsin lohdutusta ja tarkoitusta elämääni sieltä täältä, erityisesti uskonnosta mutta en saanut kaipaamiani vastauksia lapsuudessani enkä nuoruudessani. Siksi ajauduin teologiseen tiedekuntaan etsimään ja sillä tiellä olin pappina 30 v Pohjois-Karjalassa. Tapasin kymmeniä tuhansia ihmisiä esim. toimituksissa, jumalanpalveluksissa, laitoksissa ja kodeissa. Näin jälkikäteen entisenä pappina se aika oli monipuolista ja omaa kyselyäni rikastuttavaa. Lukuisat minusta tehdyt kantelut merkitsevät minulle sitä, että minun lähtökohdistani tehty papintyö ei toiminut srk:n voimahenkilöiden mielestä eikä siksi myöskään hiippakuntahallinnon kontrollissa. Ystäviä oli paljon, kotikäyntejä 16000, mutta sieltä saatu tuki ei painanut vaakakupissa! ”Vanha suola janottaa.” Nyt olen lueskellut vanhoja kurssikirjoja uudelleen ja netistä tuhansia sivuja moderneista UT:n raamatunselitysopeista siitä, miten kristinusko syntyi Rooman valtakunnan aikaan kahtena ensimmäisenä vuosisatana. Vaikka luin aikoinaan papinkoulussa, asia ei selvinnyt: Olin kiinni lapsuuteni kodin, opettajan ja rippikoulun opetuksessa, johon ei mahtunut mitään kyselyä eikä uskon ongelmointia: Akanat oli jo silloin lopullisesti puitu!. Toisen maailmansodan molemmin puolin Länsimailla on esiintynyt monenlaisia ymmärtämis- ja selitystapoja siitä, miten UT:n kirjat ovat syntyneet. Tulkinnan päälinja nykyaikaa kohti lähtee valistuksen aatteita seuraten ja niitä edelleen muokaten. Kun ajattelen tekemiäni kotikäyntejä mummojen matalissa mökeissä, voin tajuta sen valtavan kuilun mikä on teologisen tietämisen ja ihmisten tosiasiallisen elämisen välissä! Mummot elävät sairaina pikkumökeissään, kantavat kipeällä selällään lämmityspuita, keittävät papille kahvit ja kenties ajattelevat, että sellainen ”kristillinen palvelus ja kokoontuminen virrenveisuineen” on samalla ”palvelusta Herralle ja vie evankeliumin asiaa eteenpäin”. Eikö niin: Mummo aattelee tosi kauniisti! Minua miltei itkettää tuollainen autenttinen alkuperäisyys! Evankeliumi on yksinkertaista, koettavaa hyvää ylhäältä: Ollaan yhdessä, ollaan ihmisiä, antaa sydänten sykkiä ja hengityksen kulkea. Rakkauden Henki saapuu ylhäältä kaikille läsnäoleville, elävöittäen, hoitaen, antaen voimaa huomiseen. Uskovien kokoontumisessa on kysymys rakkaudesta, saadusta ja eteenpäin siirrettävästä rakkaudesta! Mutta mutta: Oman ”ihanan piirin” lisäksi tärkeämpää on sietää toisinajattelevia! 1960-luvun Katekismuksesta syntyi siihen aikaan sellainen vaikutelma, että ”Jumala ilmoitti pelastustahtonsa valitsemiensa palvelijoiden kautta”, ja se oli sillä hyvä, aamen, eikä sietänyt mitään kyselyjä, puhumattakaan epäilyistä ja ennakkoluuloista. Valistuksen jälkeinen päälinjan raamatunselitys tiedekunnassa sen sijaan on täynnä epäilyä, etsintää ja uusia tulkintoja. Tutkimuksen kentällä yliopistossa eletään aivan toisenlaista elämää kuin kirkon srk:issa, joissa kaikin mahdollisin keinoin jankataan ”hyväksi koettua” paikallisperinnettä. Historiallis-kriittisessä tulkinnassa, joka on läpäissyt Suomenkin 1970-luvulta lähtien eksegetiikassa, ei olekaan mitään itsestään selvää pyhän aluetta, jota ihminen ei voisi eikä saisi koskea: Tabu-Raamatun aika on auttamattomasti ohi! Kaikkialla kristikunnassa teologiset päälinjat toistavat, eri vivahtein, että eri näköiset ja kokoiset ihmiset kirjoittivat UT:n: UT koostuu suullisista ja kirjallisista lähteistä ajanlaskun alun kielillä. Toimittajat eli redaktorit kirjoittivat kaislalevyihin, nahkan palasiin ja savilevyihin ihmisten uskon kokemusten perinnettä; he tulkitsivat ja muokkasivat raamattuja eli koodekseja, niiden kopioita ja niiden osia, joita oli tuhansia. Alkuperäisiä tekstejä ei ole löydetty. Niitä kirjoitettiin srk:ien tarpeisiin, opetukseen, kirkkoinstituution itsemäärittelyyn ja esim. rajaamaan sitä mitä kristinusko on ja mitä se ei ole. Tilastot osoittavat, että tänään vanhamuotoiset sanamäärittelyt eivät tuota hedelmää, koska nykyihminen ei ymmärrä muinaisen maailmankuvan asioita! Raju uusi tulkinta voi olla tuhon tie entiselle! Loppujen lopuksi: Huippu-eksegeetti ei pääse isossa ponnistelussaan sen pitemmälle kuin Pohjois-Karjalan oppimaton uskovainen mökin mummo, joka ei ole koskaan kuullut sanaa teologia! Nimittäin: Kaikki Jumalan kohtaaminen avautuu ihmiselle vain uskosta, uskomalla – Raamatun mukaan! Jorma Luostarinen