SAARNA

Sana-JP

1 VSK

LIT.

OKUN KIRKKO 25.7. –04 klo 10

Kirkastussunnuntai

Kirkastettu Kristus

valkoinen

2 MS 3: 1-6

VIRRET

301: 1 - 3 1

532: 1, 2 5

263: 1 - 3 10

151: 7, 8 12

335: 1- 15

138: 5 18

Tässä saarnassa tärkeä on miten ihminen pelastuu syyllisyydestä, häpeästä, kuolemasta. Tärkeys tulee siitä, että niin puhuja kuin kuulija elää täällä yhden kerran. Nyt on aika kohdata elämän/ kuoleman mysteeri, päästä pelastuksen puolelle Jumalan luo. Huomenna maa tulee maaksi jälleen. Totuuden edessä vain Totuus painaa, muu on roskaa. Kirkkolain mukaan pappi saa saarnata päivän VT:n tekstistä.

Ilmoitusperinne kertoo Israelin kansan historiasta. Sitä seuraamalla näemme mitä uskominen on. Pyhässä kirjoituksessa puhuu elävä Jumala, El haj. Hän ilmoittaa tahtonsa päivän tekstissä ( 2 MS 3: 1-6 ).

Papinkoulun eksegetiikka/ raamatunselitysoppi antaa saarnalle asianmukaiset kehykset. Lainaan erään nykyajan juutalaisen rabbin englanninkielistä selostusta päivän aiheesta KAVOD – JUMALAN KUNNIA. Hän luonnostelee Abrahamin ja Mooseksen perintöä.

Saarnateksti kertoo asioista 3500 v. sitten, n. 2000 v. ennen juutalaista Jeshuaa! Jeesusta ei siis vielä tuohon aikaan ollut, ei kristinuskoa, ei kirkkoa eikä kristillistä perinnettä!

Rabbi Josh Zweiback: Kavod-Honour 1977.

Kavod-sanan raamatullinen merkitys

Meidän täytyy laskeutua vuorelta alas kohdataksemme Jumala. Ensin törmäämme termiin sen vanhimmassa muodossa, jossa se juontuu sanasta kaved/ maksa. Läpi muinaisen Lähi-Idän maksan ajateltiin olevan tunteiden paikka. Sen keskeisen aseman ja tunne-elämän takia sen uskottiin olevan mitä tärkein elin ihmisen ruumissa.

Adjektiivina kaved tarkoittaa painavaa, raskasta. Sananlaskuista luemme: ”Kivi on painava, hiekka painaa, mutta hullun viha on painavampi kuin kumpikaan edellinen.” Sanaa kavod käytetään esim. merkityksessä: ”Armollinen vaimo saa kunnian/ kavod ja vahva mies rikkauden/ osher.” Joosef käskee veljiä kertomaan isälle hänen saavuttamastaan kavodista/ kunniasta Egyptin käskynhaltiana. Näissä esimerkeissä kavod tarkoittaa rikkautta ja kunniaa.

Kavod-käsite liittyy läheisesti Jumalan ominaisuuksiin. Jos ihmisolento kuten Joosef saavuttaa kunniaa, silloin Jumala saa sitä kaksin verroin. Me haluamme uskovina antaa kunnian Adonaille/ Herralle. Silloin se merkitsee ylistystä ja kunniaa. ”Maa on täynnä Jumalan kirkkautta”, sanoo Jesaja. Mooses näkee Jumalan kirkkauden ja hänen kanssaan koko Israel. Vaikkakaan se ei ole kuvattu yksityiskohdittain, on selvää, että Jumalan kirkkaus on fyysinen asia. Se voidaan nähdä ja tuntea, vaikka Jumala on transsendenttinen, yli fyysisen tason.

Kavod on energiaa Jahven kohtaamisessa Siinailla, Jesajan vision todellisuutta ja minun omaa kokemistani patikoidessani vuorilla. Yrittäessään kuvata tuota Jumalan kohtaamisen tapahtumaa Raamatun kirjoittajat ja rabbit heidän jälkeensä käyttävät ilmaisua kevod Adonai kuvaamaan tuon kohtaamisen energiaa ja näytelmää. Kevod Adonai/ Jumalan kunnia kuvaa eräänlaista painavuutta, energian lajia, joka on painava ilmaisemaan, että joku voi irtautua jonkun toisen omistamasta kavodista. Siten kevod Adonai on lähes samaa kuin kavodin hallussaan pitämä todellisuus.

Kavod ja Jumala

Jumala on kavodin syvin lähde. Ainoastaan ihminen luodussa maailmassa voi kokea kavodin, koska ihminen on luomakunnan kruunu. Vanhemmilla on kavod, koska he ovat Jumalan työtovereita luomisessa. Rabbit saavat kavodin, koska he ovat opiskelleet Jumalan lakia/ Torah. Kunnia saadaan, kun me täytämme Jumalan käskyt. Kuninkaat saavat korkean kunnian, koska heillä on tehtävä Jumalalta.

Jumala ei ole vain kaiken kirkkauden lähde, vaan hänelle kuuluu kunnia. Meidän pitää muistaa: Ihmisen, joka ei kunnioita Jumalaa, ei ole sopivaa syntyäkään tänne luomakuntaan! R. Yosef selittää: ”Ihminen joka tekee syntiä salassa, ei tajua Luojan kunniaa.”

Kavod on usein aiheena, kun rabbit puhuvat rukouksesta. Paljon siitä sisältää liturgia. Jumalaa sanotaan ”Kunnian Kuninkaaksi”/ Melek hakavod ja ”Kirkkauden Jumalaksi”/ EL hakavod.

Jumala ei ole vain kaiken kirkkauden lähde ja arvollinen saamaan kaiken kunnian. Hän myös toimii itse oman kirkkautensa hengessä. Viisaat opettavat: ”Kaikki, minkä siunauksen ainoa Pyhä loi, on hänen kirkkauttaan.” Se on äärimmäisen tärkeä teologinen lause. Jumala loi maailman sen kavodin puutteesta/ tarpeesta. Jahve tahtoo meidän kunnioittavan hänen luomistyötään ja osoittavan hänelle, Yhdelle Ainoalle, vastuuta. Jumala, vaikkakin täysin toinen ihmiseen verrattuna, on rabbien opetuksessa Yksi, joka vaatii itselleen kunnioitusta.

Kavodin raamatulliset merkitykset

• ”Anna kunnia isällesi ja äidillesi, jotta eläisit kauan siinä maassa, jonka Adonai, sinun Jumalasi sinulle antaa.”

• Armorikas vaimo saa kavodin/ kunnian; voimamiehet saavat rikkauden.”

• Joosef käskee veljiä: ”Kertokaa isälle minun kirkkauteni Egyptissä ja tehän olette sen itse nähneet.”

• Mooses israelilaisille: ”Nyt aamulla te tulette näkemään Herran kirkkauden/ kevod Adonai.”

• Jumala sanoi Salomonille: ”Katso, minä olen tehnyt sinun sanasi mukaan. Minä olen antanut sinulle viisaan ja ymmärtävän sydämen. Niinpä sinua ennen ei ole eikä sinun jälkeesi tule ketään sinun kaltaistasi. Minä olen antanut sinulle myös sellaista, jota et pyytänyt: rikkauden ja kunnian/ kavod, jota ei tule olemaan muilla kuninkailla.

• ”Pyhä, pyhä, pyhä, on Adonai Tsevaot. Kaikki maa on täynnä Jumalan kirkkautta.”

Kuulimme rippikehotuksessa Suomen Ev.–Lut. kirkon anteeksipyynnön juutalaisilta. Historian faktat todistavat tuon Kirkko ja Israel 2000 -asiakirjan aiheelliseksi: Rakkaus ja Totuus ei ole toteutunut kirkon perinteessä! Ilmoitusperinteen valossa kristityillä ei ole ilman juutalaisia pelastusta! Kirkoissa jankataan kreikkalaista ”Kristusta” mutta syrjäytetään antijudaistisesti/ antiseemiläisesti hänen juutalaiset laadut: Ihmisen Poika, Daavidin Poika, Joosefin poika, Jahven Voideltu/ Mashiah.

Tavallinen Outokummun srk: n jäsen ei ymmärrä muinaisesta Kreikan - Rooman ”Kristuksesta” yhtään mitään! Juutalaisesta ”Mashiasta” johdettu ”Kristus” toimi aikoinaan hyvin Rooman valtakunnassa, jossa juutalaisia ei tarvittu rakentamaan keisarin ja nimettömän Jumalan valtakuntaa! Taustasta johtuen kirkon sisällä olevat pienoiskirkot yrittävät ”Kristuksessa” löytää Tien alkuperäiseen Totuuteen. Syntyy kummallisia pelastusteitä.

Kirkon hallinto/ teologia on Israelille annetun ilmoituksen ulkopuolella kuten pakanat ovat ulkopuolella! Asiakirjassa sitä loukkausta pyydetään anteeksi. Juutalaiset ovat valittu kansa. Heidän perinteensä kantaa Jumalan nimeä JHVH liitossa/ berit ja laissa/ torah - halakha. Heillä on esikoisoikeus ja välittäjän tehtävä pakanoiden pelastuksessa. Heidän näkökulmastaan kirkko/ kirkot/ kristinusko on suuri synti-rikollinen varastaessaan Israelin siunaukset ja kirotessaan Jahven kansan polttouuniin! Ilmoitusperinteen näkökulmasta juutalaiset tulevat olemaan ikuisesti oikeassa ja kristityt ovat tällä hetkellä paljolti väärässä!

Kirkon synnintunnustuksessa katsotaan Totuutta uskon ja historian faktan mukaan, ei uskontolaitoksen sepityksen mukaan. Kun ammennetaan uskosta, tulee asiakirjaan iso itku vesittämään kirkon ylpeää kovuutta.

Teille ystävät on tuputettu kulttuurin uskontolaitoksen uskontoa koko ikänne. Siksi teille jää arvoitukseksi miten ihminen pelastuu! Papin työssä näkee, ettei seurakuntalaisia yleensä mikään pelastus kiinnosta!

Päivän tekstissä sanotaan:

• Mooses/ Moshe paimensi appensa, pastori Jetron kanssa lampaita.

• Moshe tuli Horeb-vuorelle.

• Herran/ Adonain enkeli ilmestyi tulenliekissä orjantappurapensaassa.

• Tuli ei kuluttanut kasvia.

• Moshe meni katsomaan Jahven ilmestymistä/ teofaniaa.

• Kun Herra näki hänen lähestyvän, hän huusi kutsuen Moshea kolme kertaa nimeltä.

• Moshe vastasi kuten Samuel: ”Tässä olen.”

• Adonai kehotti Moshea riisumaan kengät pyhässä paikassa.

• Herra esittäytyi Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Eliksi.

• Moshe peitti kasvonsa, jottei hän kuolisi nähtyään Herran kirkkauden.

Sellainen on kavod/ JHVH:n kunnia. Kristityillä ei ole parempaa ilmoitusta, ei edes Kristuksessa! Ilmoitusperinteeseen liittyi Galilean profeetta Jeshua/ Jehoshua. Häntä pakana-kristityt sanovat Jeesukseksi! Jeshua rakasti patriarkkojen Eliä, Mooseksen lakia, liittoa. Hän rukoili Abbaa/ Iskää, koki hänen käskynsä, kirkkautensa, rakkautensa. Toiset kohtasivat hänessä Jumalan kirkkauden, toiset saatanan pimeyden! Seuraajat kokivat Jumalan rakkauden, kirkkauden, kunnian, arvokkuuden!.

Suomen Ev.-Lut. kirkko on päässyt askeleen Totuuteen päin, kun se on tunnustanut syntinsä Jahven kansalle. Mutta oppitason asiakirja on kuin yksi pisara meressä tai yksi itikan ininä miljardin ihmisen korvassa. Oppikeskusteluista on ikuinen matka käytäntöön!

Juutalaisuus, kristinusko ja islam jakavat nykymaailmaa kolmeen sotajoukkoon, vaikka ne juontuvat yhteisestä juuresta, yhdestä uskosta!

Nyt on kuljettu erillään 2000 v.. Ehkä 2000 v:n kuluttua kirkoissa nähdään ilmoitusperinteen kavod/ pelastava kirkkaus? Jos nähdään!

Outokumpu sunnuntai, 4. heinäkuuta 2004

Jorma Luostarinen

maasta luotu