SAARNA/ SAARN. 8: 16-17

MESSU

LIT.

2. VSK

OKU KIRKKO 22.5. -05 klo 10

PYHÄN KOLMINAISUUDEN PÄIVÄ

VALKOINEN/ 6 kyntt.

”SALATTU JUMALA”

VIRRET

131: 1, 2 1

134: 1, 3 7

129 12

130: 1 14

132: 1- 19

225 HPE

Saarna näyttää tien Jumalan yhteyteen. Juutalaisten Raamatussa pelastuminen on sitä, että maan tomu tulee joksikin, saa elää juutalaisena. Kristityt etsivät Raamatustaan sovitusta, poispääsyä syyllisyydestä ja kuolemasta. Jokainen tulee maaksi jälleen, mutta uskovalle ihmiselle kaikkivaltias Jumala antaa tarkoituksen. Hänen olemus ja tahto näkyy Israelin kansan suullisessa ilmoitusperinteessä ja tarkentuu heidän kirjoituksissaan. Siten ilmoituksen juuri on kristinuskon ulkopuolella!

Apostoli Paavalin tapaan voidaan sanoa, että saarnaamisessa vain pelastuksen asia painaa, muu on roskaa! Saarnaamisessa ollaan avoimia pyhille kirjoituksille, jotka sisältävät pelastuksen asian. Käytännössä kirkko/ srk ei arvosta sellaista. Tutkimusten mukaan ihmiset uskovat uskonyhteisöön. Siksi srk-hallinto pääsee tökkimään puhujaa ihmisten kiukulla ja työnantajana kiristää saarnaa pois totuudesta! Srk-hallinnon synti onkin se, että se kutsuu kirkkoa pyhäksi mutta estää pyhistä asioista puhumista. Hiippakunta-hallinnon synti on se, että se antaa mennä tärkeimmän, kunhan asiakkaat ovat tyytyväisiä. Unohtuu, että meidän on tehtävä tili Israelin Jumalalle helvetissä tai taivaassa!

Kirkkolain mukaan pappi saarnaa jostakin päivän 3 tekstistä. Yksi niistä on Saarn. 8: 16-17. Lähtökohta on siis teksti, ei palvelu eikä sinun tyytyväisyytesi! Saarn:n seemiläiseen syntyaikaan 2200 v: a sitten ei ollut Galilean Jeshuaa, ei kristinuskoa, ei kirkkoa. Kun ”Jeesukseksi” sanottu Jeshua teloitettiin Golgatalla, perimätieto hänestä levisi ekumeniaan eli Rooman valtakuntaan. Apostoli Paavalin saarnan jälkeen kreikkalaiset pakanat väänsivät korvausteologialla juutalaisten asiat kirkolle edullisiksi. Kuulimme rippisanoissa korvausteologian tylyt väitteet juutalaisia vastaan mutta myös kristinuskon omaa syntyä vastaan! Siksi juutalaiset sanoivat jo alussa ruman sanan kristityille!

Kun teille saarnataan Raamatusta eli juutalaisten Raamatusta, srk-hallinto syyttää, että ”nyt srk ei ymmärrä mitään”. Totuus onkin, että ette te voikaan ymmärtää: Te olette jumiutuneet oman perinteenne ylpeyteen, ette näe sen juutalaista ainesta. Mutta Raamatun Jahve/ Jehova on iankaikkisesti sitoutunut omaan kansaansa ja siitä me pakanat olemme out! Kirkko tunkeutui korvausteologialla 2000 v:ksi Israelin paikalle ja rosvosi heidän siunauksensa. Nyt 3. vuosituhannella kirkkojen valtahenkilöt haikailevat yhteyttä juutalaisiin! Kuulitte rippisanat.

Saarnaamisen taistelukysymys on se, selitetäänkö kirjoituksia juutalaisen perinteen vai kristillisen perinteen mukaan. Voittajien kristinusko määritteli, jo alussa, oman tulkintansa ainoaksi oikeaksi! Mutta se ei kestä totuutta! Esimerkkejä: VT puhuu ”Jahven pojasta”, mutta UT:n ”Jumalan Poika” ei ole sellainen! VT:n ”Mashiah-Voideltu” ei ole samaa kuin UT:n Kristus-Voideltu”! Juutalaisessa Jeshuassa ei ole myöhemmän kreikkalaisen ”Jeesuksen” ominaisuuksia! Jahve ei ilmoita itseään kolmiyhteisenä Jumalana! Kysy vaikka juutalaisilta!

Te pakanat uskotte olevanne turvassa uskonyhteisössänne, koska teitä on paljon. Siksi ette näe oman perinteenne kahta juurta, joiden ainekset ovat keskenään ristiriitaisia. Teidän uskonne tulee juutalaisuudesta mutta ette välitä siitä! Se näkyy Okun kristittyjen oikeaoppisena ylpeytenä. Perinteiden ristiriidoilla ja vastakohdilla hiippakuntahallinto ja srk-hallinto komentaa laitosta ja vaimentaa pappien saarnat pyhistä kirjoituksista. Ne pakotetaan kirkon etuun, koska Israelin Jahven etua ei kirkossa ole milloinkaan tarvittu! Ja hyvin se toimii: Teille saarnataan ihmistä, kirkon valtaa, halpaa armoa, ja tilaamalla saatte hyviä palveluja tarpeen mukaan!

Ev.-lut. kirkon/ kirkkojen ongelma on uskon juutalaiset juuret. Ne menetettiin! Pääseekö kirkko enää koskaan yhteyteen juutalaisten kanssa? Niin oli alussa. Juutalaiset eivät tarvitse neuvoja meiltä, heillä on Raamatun seemiläinen pelastustie. Kristinusko erkani siitä 2000 v:ksi, mutta tuomitsiko se itsensä pelastuksen ulkopuolelle?

Saarnaamisessa puhutaan kirkon sisälle. Sehän pitää itseään Jeesuksen omana väkenä! Saarnaamisessa katsotaan aina menneisyyteen, pyhiin kirjoituksiin, Israelin kansan historiaan ja kysytään mitä heidän Jumalansa on historiassa puhunut! Silloin kristinuskon likainen historian puoli paljastuu. Ensimmäinen srk oli Jeshuan juutalainen joukko juutalaisuuden sisällä. Siitä Jeshua-liikkeestä syntyi Galilean ja Jerusalemin srk:t. Niihin liittyi kreikkaa puhuvia hellenistejä, sekä juutalaisia että pakanoita. Syntyi juutalais-kristillisiä srk:ia. Sitten perimätieto siirtyi ulkomaiden juutalaiskeskuksiin ja lopulta ei-juutalaisille. Vuosikymmenten kuluessa alkuperäinen muisto Nasaretilaisesta muuttui ja unohtui. Hänet henkilönä kohdattiin kirjoitusten kautta.

Rooman valtion hyötyyn alku-srk:ista muotoutui keisarin yleinen/ katolinen laitoskirkko. Se keksi oppeja itseään varten, mukautui ihmisten tarpeisiin, savusti harhaoppiset/ kirkon ulkopuoliset ulos. 300-luvun iskulauseen mukaan vain kristityt pelastuivat: ”Extra ecclesiam nulla salus” = kirkon ulkopuolella ei pelastusta! Tuo vale toimi silloin hyvin, koska valtion laki antoi luvan vihata toisuskoista kansanryhmää. Nyt EU-aikaan sellainen on rikos!

Koto-Suomen uskovilta löytyy perinteen korvausteologia oman herätysliikkeen puolesta: Heillä muka on oikea meininki ja muut muka joutuvat helvettiin! Jokainen suomalainen herätysliike, esim. lestadiolaisuus ja körttiläisyys, on syntynyt halusta korvata maallistunut laitoskirkko! Mutta nyt Ev.-lut. kirkko yrittää päästä pois korvausteologiasta: Sillähän vihataan myös Vapahtajan kansaa!

Totuus on se, että Ev.-lut. kirkko vanhempana perinteenä on parempi kuin esim. lestadiolaisuus ja körttiläisyys! Ja paavin kirkko vanhempana perinteenä on parempi kuin Martti Lutherin uskonpuhdistus! Juutalaisuus on parempi pelastustie kuin kristinusko, koska Jahve puhui ensin juutalaisille! Kristinuskossa juutalainen aines/ ”Jeshua” olisi arvokas. Niinpä kirkon nykypolitiikassa sen suuret opettajat, apostoliset isät ja kirkkoisät 100-luvulta alkaen, joutuvat puntariin: He muunsivat juutalaisen pelastustien pakanoille mieleiseksi ja halusivat uskonnolla palvella ihmisiä välittämättä pyhistä kirjoituksista.

150-luvulla Jeshua-liike oli jo historiaa ja juutalaiset seuraajat savustettu ulos. Alettiin puhua yleisesti ”Jeesuksesta”, jonka tarkkaa merkitystä kukaan ei enää tiennyt. 300-luvulla keisari terästi politiikkaa valtion virkamiespappien kautta. Monet hurskaat papit ja piispat vastustivat perinteen tuhoa, mutta voittajien raha ja palvelutahto voitti. Tänään nuo hyvät kaupat ovat velkoja kirkon tunnustuksissa! Se näkee itsensä tuhlaajalapsena, ”kutsumuksensa pettäneenä”, ”syyllisenä”. Silti miljardi katolilaista hurraa uutta paavia! Hän muka on Kristuksen sijainen maan päällä!

Meidän pakanoiden perinteeseen kuuluu päivän aihe ”Salattu Jumala”. Kun juutalainen Paavali saarnasi Jeshuaa, hän paljasti salattua Jahvea. Nyt Ev.-lut. kirkko tunnustaa asiakirjassa Kirkko ja Israel 2000, että ”kirkko on Jumalan kansa yhdessä juutalaisten kanssa”, eikä siis siitä erillään kuten nyt! Ts. kirkko oli viimeksi Jumalan kansa 2000 v:a sitten, silloin kun kirkkoa ei vielä ollut!

Saarnassa ammennetaan heprealaisten Raamatusta/ Tanakh. Saarn. henkii muinaisen Israelin kansan historiaa ja Jahven/ Jehovan puhetta. Se on Jumalan nimi ikuisesti eikä hän ilmoita sitä muuttavansa! Tanahkista ei löydy meidän kolmiyhteistä Jumalaa! Teologian professori Heikki Räisänen opetti piispaakin siinä asiassa viime lokakuun synodaalikokouksessa Kuopiossa: Käsite Kolmiyhteinen Jumala on metafora/ vertauskuva. Viikko sitten Valamossa puhunut amerikkalainen piispa Spong on aito korvausteologi. Hän väittää ettemme voi tietää Jumalasta mitään.

Nimi ”Jahve” tulisi kiertää sanoilla Adonai/ Herra tai Ha-shem/ Nimi. Kun nykyajan okulainen puhuu ”Jumalasta”, hän ei tarkoita Jahvea! Hän ei siis tarkoita mitään, koska Jahve on ainut! - Mitä seemiläistä meillä on tässä kirkkosalissa? - Missä ovat juutalaiset? Olipa kerran aika, jolloin juutalaiset ja kristityt lauloivat samoja virsiä!

SLEY:n nettiartikkeli Saarn:sta:

”Saarnaajan kirjan hepreankielinen nimi on Kohelet, joka on kuningas Salomon traditionaalinen nimi. …

kirjan kirjoittajana esiintyy Jerusalemissa hallinnut kuningas,… Kuitenkaan ei Salomo itse ole kirjoittanut tätä kirjaa, joka on syntynyt pakkosiirtolaisuuden jälkeisellä ajalla ehkä joskus 300-luvulla eKr. … Salomo kuvataan vanhaksi kuninkaaksi, joka kohta siirtyy kuoleman rajan tuolle puolelle … Hänen suuhunsa on pantu pessimistiset sanat, jotka kerta toisensa jälkeen kuvaavat elämän tyhjyyttä ja katoavaisuutta. Usein toistuva lause … on "Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, …, kaikki on turhuutta!". Kuinka on ymmärrettävissä, että Salomo on vanhoilla päivillään vaipunut tällaiseen epätoivoon …? Selitys löytyy hänen lankeemuksestaan. Lopulta hänen monet vaimonsa viettelivät hänet palvelemaan vieraita jumalia. Salomo, jonka sydämessä oli nuorena ollut Herran pelko ja joka oli saanut … maistaa Herran hyvyyttä, menetti lopulta … kalleimman aarteensa: Herran pelon ja kunnioituksen. Sen mukana häneltä meni … myös ilo elämästä. Jumala tuli hänelle yhä kaukaisemmaksi, hänen antamansa lahjat rikkaus, maine, viisaus … eivät voineet tuoda kuin hetkellistä riemua…. Saarnaaja tekee vanhoilla päivillään viisaita…huomioita elämän eri aloilta. Niissä …hän opettaa kaikista asioista… nurjan puolen…. Hän haluaa kuvata elämän turhuudeksi, joka häviää kuoleman lähestyessä. … tarkoituksena ei … ole opettaa tällaista pessimististä elämänkatsomusta…. varsinainen opetus kärjistyy … viimeisiin jakeisiin: "Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle… salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista."”.

Sitten Saarn:n kahteen jakeeseen:

16 Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, 17 niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.

Salomon ongelma on se, että hän viisaana miehenä ei käsitä Jumalan tekoja. Mitä vastauksia Salomo löytää:

• Jahve antoi ihmiselle vaivaksi tutkia elämää. 1: 13.

• Ihmisen osa on syödä, juoda, nauttia elämän iloista. Se tulee Adonai-Jahven kädestä. 2: 24.

• Se joka on Adonai-Herralle mieleen, saa viisautta, tietoa ja iloa. 2: 26.

• Adonai antoi ihmiselle aherruksen rasitukseksi. 3: 10.

• Luoja-Elohim teki kaiken hyväksi mutta ihminen ei käsitä. 3: 11.

• Elohimin teot pysyvät ikuisesti. 3: 14.

• Hän tuo esiin sen minkä aika on vienyt. 3: 15.

• Hän tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen. 3: 17.

• Adonai koettelee ihmistä, jotta hän ymmärtäisi olevansa pelkkä luontokappale. 3: 18.

• Adonaita on pelättävä . 5: 6.

• Ihminen ei voi moittia häntä. 7: 14.

• Elohim loi ihmisen suoraksi mutta hän itse punoo kieroja juonia. 7: 29.

• Adonaita pelkäävälle käy hyvin hänen jumalanpelkonsa tähden. 8: 12.

• Nauti elämästä rakkaan vaimosi kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Adonai antoi! 9: 9.

Okussa 17.5.2005

Jorma Luostarinen

maasta luotu/ maahan menevä