SAARNA

OKU KKO 20.10.02 KLO 10

MESSU

4. RUKOUSPÄIVÄ

USKON PERUSTUS

176: 1, 2

325: 4

261: 1-4

77: 1, 4

93: 1-

226 hpe

326: 9

Tänään on 4. rukouspäivä ja aihe uskon perustus. Saarnan tarkoitus on julistaa profeetallista Sanaa. Syntyy kysymys miten syntinen pelastuu?

LK:n perimätiedossa muistellaan, että opetuslapset lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Jeesuksen hirmu kuolema oli järkyttänyt heitä ja heidän läheisiään. He olivat Golgatan muistoissa hajaantuneet ympäri maata ja pysyneet piilossa, ettei heitäkin tapettaisi yhtä häpeällisesti. Tutuille he kertoivat raskasta muistoa. Ehkä jollakin kyti mielessä lupaukset, joista Mestari oli puhunut.

Nyt he palaavat maan pääkaupunkiin, Jerusalemiin, pyhään Siioniin. Isien Jumala, Jahve, oli ottanut sen suojelukseensa ikiajoiksi. Samassa kaupungissa synedrium, korkein oikeus, oli teloittanut Mestarin. Tuomio toteutettiin Kaifaan arvovallalla ja poliittisten puolueiden tuella. Noudatettiin sotilaiden hyvää ammattietiikkaa. Kaupunkiin tuleminen on oppilaille varmasti tiukka koetus!

Nyt ne yksitoista ovat koolla, ilman Juudasta. Mukana on uskonystäviä. Keskustelussa todetaan, että Herra on ylösnoussut. "Hän on todella noussut kuolleista ja ilmestynyt Simonille." Kaksi todistajaa kertoo "mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän".

Katsokaamme tekstiä sen julistuksen mukaan. Unohtakaamme kaikki muu. Pyhässä tekstissä eli kirjoituksissa Jumala puhuu VT:n profeetoille ja heidän kauttaan eteenpäin kuulijalle. Jumalan puhetorvena on myös Johannes Kastaja ja Jeesus. He saivat ilmoituksen ensin ja saarnasivat sen eteenpäin. Viestikapulan viemisellä Jumala saarnaa LK:n perimätiedossa. Kirjoituksessa elävä Jumala puhuu ihmiselle suoraan! Kuulemalla pyhää tekstiä kuulet Jumalan puheen! Mutta missä ovat kuulijat?

Ilosanoma köyhille kulkee eteenpäin. Sitä LK tähdentää. Jumala haluaa pelastaa ihmiset Poikansa kautta. Siksi tänäänkin saarnataan elämän sanaa rahattomille!. Pelastus kohdataan uskossa kirjoitusten sanomaan, joka on Jeesus. Hän on evankeliumi köyhille. Sitä ei pidä sekoilla Kaifaan synagoga-politiikkaan, fariseusten kansanpuolueeseen eikä rabbien eli maistereiden oppeihin! Sanoma Jeesuksesta oma juttunsa, jossa hän tapaa tuttunsa!

LK:n taustalla on kirjaprofeettojen julistus, että koko kansa menee jumalattomana tuhoon. Jäännös pelastuu, kun se tekee parannuksen ja huutaa Herraa. Kansa hukkuu mutta pieni osa säilyy! Jumalan tuomio on kova siellä missä väitetään kaikkien pääsevän taivaaseen. Jäännös-periaatteen julistus näkyy selvästi Jeesuksen kohdalla: hän kutsuu, joku harva tulee; tiepuolessa on sairaita, yksi huutaa Daavidin Poikaa avuksi. Golgatalla Jumalan kirkkaus, kavod, loistaa ja maisterit nauravat moiselle Messiaalle! He, rikkaat, saavat evankeliumista iskun!

Sama loukkaus näkyy Mestarin häpeällisen kuoleman jälkeen. Osa oppilaista menee pois rakastamaan temppelipankkia; osa menee kuulemaan maistereita; osa loukkaantuu Nasaretilaisen huonoon maineeseen: huorien ja varkaiden ystävä!

Pelastavat asiat tapahtuvat omien joukossa, sanoo LK! He saavat varmuuden ja julistavat niille, jotka ottavat vastaan. Siten vain jäännös, muutamat harvat, pääsevät Ylösnousseen seuraan!

Valittuina omat kääntyvät Jeesuksen puoleen lopullisesti. Uskovat eli nuo 11 ovat Israelin perintöosa. Pappien saddukeuksille se on mahdoton yhtälö! He uskovat tiedemiehiin!

Päivän teksti on kova julistus. Siinä ei julisteta synagoga-hallintoa, ei Kaifaan virka-käsitystä eikä srk:n liturgiaa. Kaikki Vapahtajan yhteydessä on yksinkertaista, korutonta: Jumalan Poika tulee köyhille, murheellisille ja nälkäisille suureksi auttajaksi. LK tallentaa, että valtakunta menee eteenpäin ennen kuin maailman loppu tulee. Vapahtaja tässä ja nyt on Jahven työkalu. Siitä todistavat köyhät profeetan oppilaat. Köyhien ilosanoma tulee rikkaille surulliseksi lopuksi. He osaavat vain varastaa Marian maineen ja Pietarin kalapaikat.

Profeetallinen sana sanoo: Harvat pelastuvat, tuskin kukaan! Kansa ei pelastu automaattisesti millään uskonnolla, perinteellä eikä mahtimiehillä! Kellään ei ole esikoisoikeutta köyhien Jumalaan Kauniiden ja rohkeiden pitää tulla mielenmuutokseen eli metanoiaan, jos mieli pelastua . Silloin Jeesus nähdään kauniina rakkaudessa ja rohkeana Jahven Palvelijana!

Ylösnoussut on Jumalan merkki, joka näyttää Totuuden, sanoo LK.

LK kuvaa ydinasian yksityiskohtaisesti: oppilaat tuntevat Opettajansa; hän murtaa leivän; yhtäkkiä Ylösnoussut ilmestyy; hän lohduttaa: "Rauha teille!" Köyhät seuraajat osaavat vain tyrmistyä ilosta. Varmasti he miettivät pari kertaa mitä tarkoittaa sanat: "Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan."

Jeesus ei siis ole kuoleman jälkeen aave. Hän on lihaa ja luuta kuten ennenkin. Hän jopa pyytää syötävää! Jumala on mitä hän on. Se on hänen oma määritelmä itsestään. Meidän ei pidä keksiä omaa sepittelyä!

LK tallentaa, että oppilaiden pelko muuttuu iloksi: "Herra on ylösnoussut kuolleista!" LK kuten Paavali tulkitsee kirjoitusten valossa. Jeesus on omilleen konkreettinen, käsin kosketeltava; hänellä on ruumis; hän selostaa pelastushistoriaa. Hän toivottaa rauhaa rakkaudellisesti. Mutta Jerusalemin oppineet, maisteriteologit ja Pilatuksen tallirenki eivät tajua mitään! Heille virkainnossaan on mahdoton muistaa, että jo Mooses, profeetat ja psalmit saarnaavat Jeesus Galilealaista.

Jeesuksen köyhillä ei ole Jerusalemin pastorin virka-asemaa, ei neuvoston tuomioistuinta, ei Herodeksen kultakeihäitä, ei tiedekunnan professoreja. Heillä on vain köyhän nälkää, sairaan epäoikeudenmukaista kipua ja huonomaineisen murhetta leivästä. Heidän ilonsa on katsoa Galilealaista kuten sokea kerjäläinen, ylöspäin kohti taivasta. Sieltä saapuu taivaan Kuningas köyhiä, kuolevaisia, syyllisiä puolustamaan. Vain köyhä, murjottu, taistelussa hävinnyt ihminen polvistuu rabbuunin eteen sanoen aidosti: Herra, armahda, sinä voit pelastaa ja antaa anteeksi!

Heidän sortajansa ovat suurta kansaa, joka rakentaa helvettiä!

LK kertoo meille uskovaisten asioita: Aluksi oli Jeesus, ei oppi! Katso Jumalan karitsaa!

Rukoile häntä, sinä jäännös ateistisen kansan keskellä!

Elämän leipä murtaa leipää sinulle. Hän on Ylösnoussut, tosi Elämä.

Outokummussa keskiviikko, 9. lokakuuta 2002

Jorma Luostarinen