SAARNA

MESSU

LIT

OKUN KKO 21.6.03 KLO 10

JUHANNUS

JOHANNES KASTAJAN PÄIVÄ

VALKOINEN

LK 1: 57-66

571: 1-3 1

258: 1-4 7

259. 12

12: 1-3 14

572:1- 19

574 HPE

Tässä profetoidaan eli julistetaan pyhien kirjoitusten sanomaa. Kysymme: Miten ihminen pelastuu? Mihin me tarvitsemme pelastusta? - Syyllisyyteen, häpeään, kuolemaan. Se on ihmisen vaiva adamista alkaen. Me täällä olemme adam ja eva. Mitä Jumala, Jahve, sanoo ihmisestä, on voimassa kaikkina aikoina! Ts. adam ja eva ei ole menneisyyttä vaan tätä päivää. Täällä kirkossa istuu adam ja eva!

Tämän päivän aihe on Johannes Kastaja. Meiltä häneen on pitkä matka vuosia ja kilometrejä. Johannes syntyy juutalaisen Elisabetin ja pappi Sakarjan lapseksi. Hänen kulttuurinsa ja yhteiskuntansa on juutalainen. Tuohon aikaan Israel on roomalainen maakunta, jota kaukana hallitsee keisari ja lähellä Herodes Antipas. Johannes Kastaja on Jeesuksen serkku. Alku-srk/alku-kirkko tallentaa pyhään kirjoitukseen perimätietoa. Srk:ssa muistellaan Johanneksen elämäntyötä profeettana, kastajakoulun johtajana, herätysliikkeen vaikuttajana ja uskovaisen ihmisen esikuvana. Alku-srk tarvitsee esikuvia, voimamiehiä, perusteita toiminnalleen, kun se kohtaa pakanoita ja saarnaa jumalanpalveluksessa. Johannes Kastaja nostetaan lähetystilanteessa tärkeäksi. Hänen kauttaan selitetään Jeesuksen merkitystä ja Jeesuksen kautta Johanneksen merkitystä. Tulkintaraamina ovat VT:n kirjoitukset sen hetken tilanteessa.

Alku-srk näkee Johanneksen syntymässä Jahven johdatuksen. Jahve antaa profeetan syntyä puhetorvekseen. Siksi Johanneksen syntymän yhteydessä tapahtuu ihmeitä. Niissä Israelille annettu lupaus täyttyy. 57 Äiti Elisabet synnyttää pojan, kun aika tulee. Johannes kuten Jeesus ovat ihmisiä, naisesta syntyneitä. Kummallakin on erityistehtävä Jahvea varten. Johannes valmistaa tietä Messiaalle, sille tulevalle, kuninkaalle taivaasta. 58 Naapurit ja sukulaiset katsovat, että Johanneksen syntyminen on Jahven laupeus. He iloitsevat siitä. He antavat uskontunnustuksen niille, jotka eivät usko! Iloitseva usko liittyy myös Jeesuksen syntymiseen.

59. Johannes kuten Jeesus ympärileikataan. Pikkupojat liitetään ulkoisella merkillä Jahven kansaan. Tässä kirjoituksen kohdassa näkyy kristinuskon juutalaiset juuret. Kun Jeesus ei ole enää livenä, ruumiillisesti, omien kanssa, perimätieto menee yhä kauemmas juutalaisuudesta. Jo UT:n sisällä, kirjoituksissa, näkyy juutalaisviha, antisemitismi. Paavali puhuu siksi kreikkalaisille Kristuksesta, joka ei tarkoita samaa kuin juutalainen Masiah, Messias. Jeesus Messiaana on Jumalan kansan, Israelin, omaisuutta. Jumalan kansa on maailman valo ja siitä oli syntyvä kansalle Valo, Messias! Kreikkalaisilla, roomalaisilla ja outokumpulaisilla voi olla vain pakanoiden oikeus!

Johanneksen ja Jeesuksen jälkeen alkaa perinteen kehitys, jossa yhä enemmän poistutaan juutalaisen Jeesuksen persoonasta ja opetuksesta. Se muutos, juutalaisviha, johtuu siitä, että lähetystilanteessa uskoa julistetaan kreikkalaisen kulttuurin alueella. Jotta sanoma ymmärretään, pitää puhua kuulijoiden ajatusmaailman mukaisesti. Puhutaan kreikkalaisilla käsitteillä. Toinen syy antisemitismiin on se, että juutalaiset ovat Rooman valtakunnassa jo valmiiksi vihattuja ennen Johannesta ja Jeesusta! Kristinuskon pääuoma jatkaa päivän politiikkaa, johon juutalaiset eivät kuulu! Juutalaisvihan tuleminen kirkon sisälle tuo kohtalokkaita seurauksia, jotka vaikuttavat myöhempään Euroopan historiaan! Sitä paitsi Jeesus ei perusta kristinuskoa. Hän ei ole mikään uskonto - koskaan! Hän ei ole 1. kristitty - eikä viimeinen!

Jeesus julistaa Jumalan valtakuntaa mutta syntyykin kirkko! Se vihaamalla juutalaisia vihaa omaa juutalaista Jumalaansa, Jeesusta! Perinne jatkuu niin valtiokirkoissa kuin vapaissa suunnissa! Välinpitämättömyyden ja valtioateismin aikakaudella sitä harva huomaa! Lupsakkaasti uskotaan, että kaikki pääsevät taivaaseen! Jos srk:ssa Jeesus olisi korkein, ei tuollainen Jumalan pilkka saisi kannatusta! Moni ihmistarina olisi toisenlainen!

Kirkkoisät kehittivät antisemitismiä. Juutalaisvihan puolustaja oli myös uskonpuhdistaja Martti Luther. Niinpä luterilaisuus sisältää ankaraa juutalaisvihaa saksalaisena laatutyönä. Sieltä tulee teille käsitys, että juutalaiset tappoivat Jeesuksen. Jumalan ilmoitus on kuitenkin, että adam eli ihminen tappoi, ja tappaa jatkuvasti epäuskollaan. Sinä ja minä ja hentunliisa olemme juutalaisen Johanneksen pyöveli ja Jeesuksen hirttäjä. Juutalaisten silmin katsottuna Jeesus ripustettiin puuhun eli hirtettiin! Hän ei kantanut ristiä vaan sen poikkipuuta!

Jahve puhuu kirjoituksen kautta adamille, ihmiselle, joka kaikkina aikoina on samanlainen: syyllinen, häpeässä, kuolevainen. Ihminen ei ole turvassa Paavalin takana, ei Lutherin, Laestadiuksen eikä Ruotsalaisen! Adamia ei turvaa kirkko/ kirkot, papit, kuninkaat, valtiokirkko eikä mikään vapaa herätysliike! Vain yksin Jeesus voi vapauttaa syyllisyydestä, häpeästä ja kuolemasta! Vaikka olet kastettu kirkon jäsen, et vielä pääse helvettiä kauemmaksi! Joka uskoo, pelastuu! Mutta joka ei usko, tuomitaan kadotukseen ikiajoiksi! Jahve paljastaa adamin synnin ja tarjoaa Poikaansa Pelastajaksi. Vain uskovaiset saavat sen lahjan. Usein he ovat täällä maailmassa murheellisia, köyhiä, nälkäisiä. Mutta heille Jeesus tulee suureksi auttajaksi, Jumalaksi.

Johannekselle annetaan nimi. Muut tahtovat antaa hänelle nimen isän mukaan 60 mutta äiti Elisabet vaatii nimeksi Johannes. Kertomuksessa korostuu, että alku-srk arvostaa äitiä Jahven ilmoituksen saajana. Myös Jeesuksen kohdalla Maria-äiti saa erityistehtävän Joosefiin verrattuna. 61 Toiset alkavat jäpättää Elisabetin ratkaisua, ettei hänen suvussaan ole ketään sen nimistä. 62 Sitten he kysyvät isäpappi Sakariaalta. Hän vastaa viittomakielellä, että pojan nimeksi tulee Johannes. Isä tulee mykäksi, kunnes asia ratkeaa. 63 Niinpä Sakarias ottaa esiin rihvelitaulun ja kirjoittaa siihen lapsen nimen. Väki ei osaa kuin ihmetellä. 64 Samalla hetkellä Sakarias alkaa puhuen kiittää Jumalaa.

Tällä melko arkisella asialla on iso merkitys alku-kirkossa/ alku-srk:ssa. Vain tärkeät asiat säilyvät suullisessa perimätiedossa ja myöhemmin kirjallisessa LK:ssa. Perinne tähdentää sitä maailmaa, niitä olosuhteita, joissa Jeesus, srk:n Herra, on elänyt, julistanut ja tuonut köyhille Jahven valtakunnan.

Johannes Kastaja kuuluu Jahven pelastustahdon maailmaan. Jeesus on aluksi hänen oppilaansa. Johannes Kastaa Mestarin ja myöhemmin tuo Jumalan Karitsa erkanee oppi-isästä. Kaksi meille säilynyttä perinnettä tulee heiltä. Kastekäytäntö tulee Johannes Kastajalta ja ehtoollinen Jeesukselta. Johannes kastaa ihmisiä parannukseen. Jeesus järjestää köyhille aterioita, ruokapalvelun, jolla hän kuvaa Jahven valtakunnan taivaallista ateriaa. Köyhien ateriat, ehtoolliset, ovat esimakua tulevasta.

Sakarias on kiitollinen Jahven lupauksen täyttymisestä. Niin meidänkin, adamin ja evan, pitää tehdä. Johannes Kastaja, Elisabet, Sakarias ovat pelastetun ihmisen esikuvia. Heissä adam ja eva iloitsee ja ihmettelee! Mitenkäs meissä, jotka olemme Jumalan Pojan murhaajia? Mutta erityisesti sellaisia ovat papit, ylipapit, rabbi-maisterit, -professorit, -tiedemiehet, kuninkaat ja maaherrat, kuten Jumala sanoo Raamatussa!

Jahve luettelee adamin ja evan tyypit, jotka muita enemmän hirttävät hänen rakkaan Poikansa! Kaikki me, mutta varsinkin rikkaat, iloiset ja kylläiset olemme teloittajia! Se on Pilatuksen, Herodeksen, Kaifaan, keisarin ja heidänkaltaistensa todellinen ihmisarvo! Ei taida löytyä Okun srk:sta raamatullista uskoa? Jumala muka toimii vain tietyillä ihmisen määräämillä alueilla!? Srk:ssa paljolti ateismi ja usko sekoittuvat - srk-laisen rahaan ja yhteisön valtaan!?

Löytyy Jumalan pilkkaajia, jotka uskovat, että kaikki pääsevät taivaaseen! Jos meille Jeesus olisi korkein srk:ssa, olisi pelin Henki toinen! Raha taskussasi tuhoaa Totuuden! - Miten me, adam ja eva, osaamme iloita Johanneksesta ja Jeesuksesta? Me olemme maan matonen, tomu ja tuhka Herran edessä! Hautaan me kaikki käymme, tulemme maaksi jälleen! Maisterit selittävät uskon pois!

65 Sillä seudulla kaikki joutuivat pelon valtaan ja tapahtumista puhuttiin laajalti Juudean vuoriseudulla. 66 ”Ne jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: Mitähän tästä lapsesta tulee? Sillä Herran käsi oli hänen yllään.”

Outokumpu 10. kesäkuuta 2003 Jorma Luostarinen