SAARNA

MESSU

LIT.

2. VSK

OKU KIRKKO 20.2. -05 klo 10

2 paast. ajan su ( reminiscere )

violetti/ sininen/ I I

2 KUN 20: 1-7

RUKOUS JA USKO

VIRRET

277: 1, 2 1

- 7

361: 1-3 12

401: 1, 2 14

477: 1- 19

221 HPE

Saarna vastaa siihen miten ihminen pelastuu Jumalan yhteyteen - pois syyllisyydestä, häpeästä, kuolemasta. Sinä ja minä mätänemme maaksi mutta löydämme tarkoituksen liittymällä ikuiseen Jumalaan. Hän on vapaa syyllisyydestä ja kuolemasta. Tie sinnepäin näkyy suullisessa ilmoitusperinteessä mutta tarkentuu Raamatun kirjoituksissa. Saarnassa vain Jumalan asia painaa, muu on roskaa!

Täältä sinulle puhutaan muinaisia pyhiä kirjoituksia. Niitä selitetään menneisyyden asiana ja sieltä tännepäin! Kirkkolain mukaan pappi saa saarnata päivän VT:n tekstistä ( 2 KUN 20: 1-7 ). Sen seemiläiseen syntyaikaan 2700 v: a sitten ei ollut kristinuskoa, ei kirkkoa, ei Galilean Jeshuaa. Golgatan tapahtuman jälkeen syntyi perimätieto juutalaisesta Jeshuasta, mutta Rooman valtakunnan pakanakristityt alkoivat puhua ”Jeesuksesta”. Siitä perinteestä syntyi kristinuskon pakanoiden kirkko laajeten uutena uskontona ympäri maailmaa. Sen perinteen jatkoa on päivän aihe ”rukous ja usko”.

Tässä saarnassa ammennetaan päivän aiheen teksteistä. Ne kertovat juutalaisten historiasta. Jotta me pakanat eri aikana, eri kulttuurissa, eri kielialueella, ymmärtäisimme kirjoituksia, meidän pitää tuntea niiden paikka heprealaisten perinteessä. Siinä puhuu Raamatun Jumala, Jahve/ Jehova.

Kuningas Hiskian eli Hizqijjahun ja profeetta Jesajan eli Jeshajahun aikana Assyrian suurvalta hyökkäsi Mesopotamiasta, nykyisestä Irakista, Israelin alueelle. Israel oli Daavidin jaetun kuningaskunnan pohjois-osa ja Juuda eteläinen. Jeshajahu julisti Juudassa v: n 750 jälkeen ennen ajanlaskua. Kansa oli palvonut Baalia ja Astartea, hylännyt Jahven. Siksi uskottomuudesta, lain ja liiton rikkomisesta seurasi rangaistus. ”On valittava Jahve!”, saarnasi Jeshajahu. Kuninkaat eivät kuunnelleet ja kansa valitsi väärin. Profeettaa uskottiin vasta tapahtumien jälkeen.

Lainaan ja muokkaan papinkoulun opettaja Ilmari Soisalon-Soinisen tekstiä kirjassa ”Israelin kansan historia”: Assyrian Tiglatpileser sai verotuloja Syyria-Palestiinan valtioilta. Sota niitä vastaan alkoi v. 734 eKr. Tiglatpileser kulki joukkoineen Israelin läpi etelään filistealaisten alueelle ja sieltä Gassaan. Egyptin purolle perustettiin tukikohta ja katkaistiin yhteydet Egyptiin. Palestiinan valtiot jäivät mottiin. Juudan valtio maksoi veroa edelleen. Assyrian joukot herättivät kauhua kaikkialla. Israelin kaupungit vallattiin, paitsi Samaria. Maanviljelijät saivat jäädä mutta rikas yläluokka vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Heidän tilalleen tuotiin uutta väestöä. Juutalaiset hajotettiin pieniksi ryhmiksi Mesopotamian eri osiin tarkoituksena sulauttaa heidät valtakulttuuriin ja uskontoon. V. 721 Sargon II valloitti Samarian. Sieltä vietiin n. 30000 yläluokan pappia, ammattihenkilöä, virkamiestä ja oppinutta.

Otetaan lainaus pari lukua ennen saarnatekstiä, 2 KUN 18: 9-. Siinä toistetaan heprealaisten historiaa, uskon pääkohtia, ja ne auttavat meitä ulkopuolisia ymmärtämään ilmoitusta.

”9 Hiskian neljäntenä hallitusvuotena, silloin kun Israelin kuningas Hoosea, Elan poika, hallitsi seitsemättä vuottaan, Assyrian kuningas Salmanassar marssi Samarian kaupunkia vastaan ja saartoi sen. 10 Kolmen vuoden kuluttua kaupunki vallattiin. Hiskia oli kuninkaana kuudetta, Israelin kuningas Hoosea yhdeksättä vuottaan, kun kaupunki kukistui. 11 Assyrian kuningas siirsi israelilaiset Assyriaan ja sijoitti heidät Halahiin, Gosaniin Haburin varsille ja Meedian kaupunkeihin. 12 Näin kävi siksi, että israelilaiset eivät olleet kuunnelleet Herran, Jumalansa, ääntä. He olivat hylänneet hänen liittonsa, kaikki ne käskyt, jotka Mooses, Herran palvelija, oli heille antanut. He eivät olleet kuunnelleet näitä käskyjä eivätkä olleet eläneet niiden mukaisesti.”

Lainauksesta näkyy, että vieraan valtion orjaksi joutuminen oli Adonaj: n eli Herran antama rangaistus: Kansa oli hylännyt liiton/ berit ja lain/ Torah. Luvun 18 alussa Juudan kuningas Hizqijjahu: a arvioidaan:

”3 Hiskia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt. 4 Hän hajotti uhrikukkuloiden alttarit, murskasi kivipatsaat ja kaatoi asera-tarhat. Myös Mooseksen tekemän pronssikäärmeen hän löi palasiksi. Aina niihin päiviin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja tälle käärmeelle, jota kutsuttiin Nehustaniksi. 5 Hiskia turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, eikä Juudan kuninkaiden joukossa ole ketään hänen kaltaistaan, ei hänen jälkeensä eikä ennen häntä. 6 Hän pysyi Herralle uskollisena, ei luopunut hänestä vaan noudatti käskyjä, jotka Herra oli antanut Moosekselle. 7 Sen vuoksi Herra oli Hiskian kanssa ja hän menestyi kaikessa mihin ryhtyi. Hän nousi kapinaan Assyrian kuningasta vastaan eikä tunnustanut tämän ylivaltaa.”

Katsotaan nyt jae jakeelta päivän tekstiä 2 KUN 20: 1-7. Se löytyy lähes samanlaisena JS 38 alusta. Teksti kertoo Hizqijjahu: n sairaudesta ja parantumisesta.

Jakeen 1 mukaan kuningas ”sairastui ja oli kuolemaisillaan”. Profeetta Jeshajahu toi kuninkaalle Adonaj: n terveiset: ”Näin sanoo Herra / ko amar Adonaj. Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet.” Hizqijjahu sai siis kuolemantuomion Adonaj: lta. Hän oli menevä pian sheol: iin/ tuonelaan, vesien valtaan maan alle. Pyhän ilmoitusperinteen mukaan pitkä elämä on korkea onni ja palkinto käskyjen pitämisestä. Adonaj antoi jumalattomalle ihmiselle äkkikuoleman onnettomuudeksi ja rangaistukseksi!

Juudan kuninkaalle, kuningaskunnalle ja kansalle tilanne oli vakava: Vieras valtio oli hyökkäämässä maahan ja nyt kuningas oli sairastunut kuolemantautiin. Profeetta saarnasi kuninkaalle, kuin jumalattomalle, kuolemantuomion ja jumalantuomion. Hän käytti ikivanhaa tuomio-oraakkelin eli tuomio-ennustuksen kaavaa painottamaan asiaa. Jeshajahu puhui ilmoitussanan/ Jahven sanan/ davar Jahve kielellä. Hänet oli kutsumusnäyssä vihitty ja kutsuttu Jahven palvelijaksi/ ebed Jahve saarnaamaan puhdasta väärentämätöntä sanaa. Sitä pidettiin Jahven suusta lähteneenä tahtona. Hisqijjahu: lla ei siis ollut mitään keinoa väistää.

Jakeessa 2 ”Hizqijjahu kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa/ Adonaj: ta” Tuossa tilanteessa hän oli umpikujassa! Ilman Pelastajaa/ Moshia hän oli kaatuva kuoleman seinään!

Jakeessa 3 Hizqijjahu rukoilee lyötynä miehenä: ””Voi, Adonaj! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.” Ja hän itki katkerasti.”” Kuningas oli joutunut onnettomuuteen, jota hänen kohdallaan ei pitänyt tapahtua. Hän oli ollut hurskas mies ja siksi hänen piti saada siunaus/ berekah! Mutta nyt tulikin jumalattoman ihmisen tuomio! Elämään tullutta loukkausta hän itki katkerasti.

Mitä KUN: n perimätieto sanoo? Sen että tärkeä/ arvostettu henkilökin on maan tomu ja joutuu taipumaan Luojan/ Elohim edessä. Hizqijjahu nöyrtyi Kaikkivaltiaan tahtoon, huusi häntä avuksi ja pelastui.

Jakeessa 4 Jeshajahu viipyi vielä palatsissa, ”kun hänelle tuli tämä Adonaj:n sana:” Kertomus toistaa profeetan kutsumusnäyn, jolloin hänelle 1. kerran ”tuli Herran sana”. Ilmauskaava kertoo kirjaprofeettojen perinteestä ja tavasta asioida Jahve-Herran kanssa: He saivat sanan/ se annettiin heille ylhäältä/ he olivat kuoleman uhalla vastuussa sanan eteenpäin viemisestä.

Jakeessa 5 Jahve lähettää Jeshajahu: n takaisin Hizqijjahu: n luo. Profeetta sanoo: Jahve on Hizqijjahu: n Daavid-isän Jumala; hän on kuullut rukoukset ja nähnyt kyyneleet; kuningas on paraneva; kahden päivän päästä hän voi tulla Jerusalemin temppeliin. Koska Jahven tahto on pyhä/ qadosh, kaikkivaltias/ shaddai, ikuinen/ olam, hän voi muuttaa omalta puoleltaan päätöstä: Aluksi Hizqijjahu oli kuoleva heti, mutta nyt hän oli pelastuva - Kaikkivaltiaan armosta.

Terveeksi tuleminen oli kuninkaalle pelastava ylösnousemus. Jahve muisti liittoaan palvelijansa Daavidin tähden: Hän ei omalta puoleltaan perunut liittoa mutta hän asetti kansan kokeeseen ja kasvatti sodan kauhuilla kansaa uskoon. Perinteen mukaan kuningas edusti koko kansaa ja siksi hänen rukoillessaan koko kansa rukoili!

Profeetan julistuksessa Assyrian hyökkäys oli ylhäältä annettu rangaistus/ merkki/ palaute kansalle: Tuomio oli tullut, mutta jäännös, pieni kansan osa, oli pelastuva! Pelastus annettiin siis heprealaisille ja heistäkin vain jollekin! Nykyajan kristittyjen luulo, että kaikki pääsevät taivaaseen, on iso vale! Rippisanoissa kuulimme jo kristillisen antisemitismin vihasta juutalaisia kohtaan: Kristityt ottivat väkisin juutalaisilta heidän siunauksensa! Kuulimme myös kirkon luomasta korvausteologiasta, jota Hitlerin natsi-uskovaiset saarnasivat, kun 6 milj. juutalaisen tuhka kohosi Euroopan taivaalle.

Jakeen 6 taivaalliset sanat kuuluvat: ”Minä lisään sinun ( Hizqijjahu ) elinpäiviisi vielä 15 vuotta. Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia itseni ja palvelijani Daavidin tähden.” Jahven sanan/ davar Jahve valossa kristillinen maailma on vain joukko pakanoita kuten Assyria!

Jakeessa 7 kuningasta hoidettiin Jeshajahu: n ohjeiden mukaan ja hän parani.

Outokummussa 13.1.2005

Jorma Luostarinen