SAARNA

MESSU

LIT.

OKUN KKO 8.12.02 klo 10

2. ADV. SU

KUNINKAASI TULEE KUNNIASSA

LK 17: 20-24

11: 1, 2 1

- 7

161 12

15: 1, 2 14

6: 4- 19

226 HPE

Tässä profetoidaan eli julistetaan Jumalan sanaa: Miten syntinen ihminen pelastuu? Tässä ei ratkaista ongelmaa.

20

Fariseukset kysyvät Jeesukselta milloin Jumalan valtakunta tulee. Kysymys on kierosti esitetty. Fariseusten puolueella on tarkkaa tietoa asiasta. Heillä on pitkä sarja rabbeja eli maistereita, jotka tutkivat kirjoituksia yötä päivää. Rabbeilla on yhteisössä hengellistä ja poliittista valtaa. He lukevat kansalle lakia, selittävät pyhiä kirjoituksia ja heiltä kysytään. Rabbien missio eli kutsumus toteutuu puolueessa, kun he vaikuttavat päivän politiikkaan. He lähettävät opiskelijoita synedriumin teologiseen tiedekuntaan ja toimivat tuomareina korkeimmassa oikeudessa. Fariseukset ovat juutalaisten ryhmä, jotka ovat lähinnä Jeesuksen uskoa. UT:ssa kerrotaan, että Nasaretin Rabbilla on ystäviä heissä. Keskustellaan enkeleistä, ylösnousemuksesta, armosta ja iankaikkisesta elämästä. Saddukeukset ja herodilaiset eivät välitä sellaisesta!

Tekstin keskustelu ei ole pilipalijuttu. Jeesuksen kannalta tuo historiallinen tilanne on väittelyä. Ympärillä on monenlaista kansaa tölläämässä miten kinastelussa äijän käy. Kun alkusrk:n perimätieto tallentaa tapauksen, on myös sille teksin kysymys tärkeä: Milloin Jumalan valtakunta tulee? Mitään suoraa vastausta ei anneta. Miksi? Koska alkusrk pitää Jeesusta Messiaana, Ihmisen Poikana ja Jumalan Poikana. Hänessä ja hänen kauttaan Jumalan valtakunta on jo saapunut Israelille, 12 heimolle, Abrahamin perintöosalle. Myöhemmissä kirjoituksissa tulkitaan, että valtakunta saapuu myös pakanoille, kun he uskovat.

21

Galilean rabbi sanoo, että Jumalan valtakunta ei tule näkyvällä tavalla: "Ei voida sanoa: Se on täällä tahi tuolla". Jumala ei ole sidottu aikaan ja paikkaan vaan hän on vapaa Luoja, Isä ja ihmisen Pelastaja syyllisyydestä, häpeästä ja kuolemasta. Hänen valtakuntansa näkyy siellä missä profeetat julistavat Jumalan tahtoa. Valtakunta näkyy Pojan toiminnassa, sanoissa ja teoissa. Merkkinä on oleva se että ihmiset saavat synnit anteeksi; köyhille julistetaan evankeliumia ja sairaat tulevat terveiksi; kuurot kuulevat/ kuulevat kuuroutuvat; sokeat saavat näkönsä/ näkevät sokeutuvat helvetin yöhön. Siten Jumalan valtakunnan saapuminen ei ole mikään helppo asia. Siitä kieroillaan, sitä vastaan hyökätään. Mutta Jumalan voima murskaa vastustajat. Valtakunta voittaa kaikki tuhovoimat, myös kuoleman ja saatanan.

Jumalan valtakunta voi olla täällä tai tuolla, siellä missä Jeesus löytää köyhiä syntisiä uskovaisia. Uskovaiset syntiset saavat valtakunnan, he kiittävät Pelastajaa. Adventtina he sanovat: "Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!"

Jeesus sanoo kuulijoilleen: fariseuksille, publikaaneille, syntisille, sairaille, köyhille, murheellisille, nälkäisille ihmisille: "Katsokaa, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne!"

Ts. valtakunta on ihmisten keskellä, kun siellä on Pelastaja. Mutta jos ei ole häntä, ei ole valtakuntaakaan, vaikka olisi mitä tsemppiä! Ilman Jeesusta ei ole vapautusta syyllisyydestä, häpeästä eikä kuolemasta, vaan ihminen jää iankaikkiseen kadotukseen eli helvettiin. Luterilaiset Tunnustuskirjat sanovat: Ne opettavat, että Kristus on ilmestyvä maailman lopussa tuomiolle ja herättää kaikki kuolleet. Hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ja perkeleen hän tuomitsee loppumattomaan rangaistukseen."

Vanhassa Raamatun käännöksessä sanotaan, että "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". Se sanoo saman asian mutta painotus on erilainen. Paavo Ruotsalaiselle tuo "sisällisesti teissä" tuli ahdistavaksi sielun poltteeksi.. Hän lähti Nilsiän Aholansaaresta Jyväskylään hakemaan vastausta seppä Högmanilta. Mökkinsä ovella hän sanoi kotiväelle hirttäytyvänsä tulomatkalla Nilsiän mäntyyn, ellei saa hätään totista vastausta! Uskovainen Högman vastasi Paavolle: "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunteminen." Siitä uskosta Paavo löysi rauhan, kun hyvät ihmiset haukkuivat häntä Löyhkä-Paavoksi!

22

Fariseuksille Jeesus antaa vastauksen mutta erilaisen kuin opetuslapsille. Kertomuksessa fariseukset jäävät valtakunnan ulkopuolelle. Siksi heille ei paljoa selitellä. Mutta opetuslapsille valtakunnan sisällä selitetään tarkasti: "Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä." Jeesuksen omille valtakunta on tarkkarajainen. Se on toisaalta runsas rakkaudesta mutta toisaalta se menetään helposti! Tämän tekstin valossa nähdään, että ns. kristityt ovat pahasti erehtyneet uskoessaan mukavaan löhöily-Jeesukseen ja hänen armoonsa! Tähän sopiikin tiivistelmä luterilaisesta oikaisusta: Hyvät ihmiset ovat kirkossa todella ja nimellisesti. Pahat ihmiset ovat kirkossa vain nimellisesti eli nimikristittyinä. Tässä suhteessa kirkossa on sekoittuneina kahdenlaisia ihmisiä: hyviä ja pahoja. Pahat eli ei-uskovaiset ovat kuolleita jäseniä ja kuuluvat varsinaisesti perkeleen valtakuntaan. Kirkko on kuin riihi, jossa nisut ja ruumenet odottavat lopullista puintia.

23

Adventin Jeesus ja joulun Ihmisen Poika-Jeesus opastaa omiaan Jumalan valtakunnan syvempään uskomiseen. Fariseukset yrittävät tunkeutua sinne väkisin, vedoten perinteeseen ja arvovaltahenkilöihin. Saddukeukset koettavat päästä sisälle pappien avulla: uhraamalla, liturgeeraamalla, myymällä uhrikyyhkysiä. Sellainen on turhaa syntiselle ihmiselle, jos hän haluaa pelastua. Turha on katsoa "tuonne" tai "tänne", tai sanoa: "Hän on tuolla", "hän on täällä". Jos ihminen ei näe Jeesusta tai katsoo hänen ohitseen, hän jää kadotukseen ja helvettiin iäisesti! Älkää pitäkö kiirettä helvettiin, sanoo Ihmisen Poika!

24

Ihmisen Poika-Jeesus opastaa omiaan: Niin kuin salama välähtää, niin on oleva Ihmisen Pojan päivä; niin kuin salama valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on pelastava ilmestyspäivä!

Loppu tulee yllättäin. Taivas ja maa katoavat mutta Jumala pysyy. Vain hän on iankaikkinen, aina ollut ja oleva. Ihminen ei ole olemassa lainkaan. Ihminen on vain sen verran kuin hänelle annetaan: Jumala luo maasta ja antaa hengen lainaksi. Kun Jumala ottaa henkensä, omansa, pois, ihminen tulee maaksi jälleen. Maa palaa maahan niin kuin on ollutkin. Mutta uskovainen ihminen palaa kotiin - Jeesuksen avulla, hänen kanssaan.

Raamatun Jeesus katsoo köyhiin, murheellisiin ja nälkäisiin: Te olette autuaat, tosionnelliset Pelastajan valtakunnassa! Uskokaa evankeliumi ja iloitkaa siitä!

Outokummussa 28. marraskuuta 2002

Jorma Luostarinen