SAARNA

MESSU

LIT

OKU KIRKKO 30.11. –03 KLO 10

ROVASTIKUNNAN NÄKÖVAMMAISTEN KIRKKOPYHÄ

VALKOINEN

1. ADV. SU

KUNINKAASI TULEE NÖYRÄNÄ

MT 21: 1 – 9

Heini katsoo virret

Vain yksi on tärkeä: Miten maan mato, ihminen, pelastuu syyllisyydestä, häpeästä, kuolemasta? Katsotaan MT: n adventin aihetta: Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Katseemme menee kauas menneeseen aikaan, arameankieliseen Jeshuaan. Hän vaikutti Galileassa, saarnasi profeettana Israelin Jumalan, Jahven, valtakuntaa köyhille. Jeshua, kreikaksi Jeesus on menneen ajan juutalainen mies. Hän henkilönä kuuluu toiseen valtioon, kulttuuripiiriin, aikakauteen. Jeshua on juutalainen, me olemme kristittyjä eri kansakunnassa. Kristinuskon historia alkaa Jeshuan jälkeen. Ilmoitusperinteen usko oli jo ennen häntä!

Uskon ja kirkkolaitoksen historia on pitkä ja monivaiheinen. Kristinusko on yksi maailmanuskonto juutalaisuuden ja muhamettilaisuuden ohella. Luokittelu tuntuu tyhjältä teorialta, kun kohtaamme sairaita, kärsiviä, kuolevia lähimmäisiä. Kun menemme kuolevan yksinäiseen huoneeseen, mikä silloin on tärkeää? Omassa ja läheisen surussa emme tarvitse teologin teoriaa, pastorin oppia emmekä maisterin tyhjiä sanoja! Sokea kaipaa taivaan Valoa!

Jotta me pelastumme, meidän pitää sukeltaa läpi Lännen historian, kohdata historiallinen Jeshua, hänen kauttaan hänen Abbansa, Israelin Jahve/ Jehova. Vai sanommeko Jumalaa VT:n Elohiimiksi/ Elohiksi/ Elohaksi vai Eeliksi? Vai kutsummeko yhtä Jumalaa siten kuin Jeshua arameaksi: Allaha/ Allaaha/ Alaaha? Vai kuuleeko meitä Jumala arabien Allahin nimessä?

Kirkkojen perinteen lapsina meidän uskonnollisuutemme on vanhaa suolaa, joka kelpaa pois heitettäväksi ja tallattavaksi. Liian tuttu perinne ei loista kaikille huoneessa oleville eikä kauniina kaupunkina vuorella. Uskonnon ihmisinä kirkoissa ja herätysliikkeissä olemme ylpeitä omasta perinteestä. Kiistan kovuus osoittaa, että usko/ uskominen ei syki elävästi sytyttämään valtakunnan rakkautta.

UT:n kirjoituksissa jankataan: Joka uskoo, pelastuu. Mikään uskonto, oppi, pappi, piispa, seurakunta, kirkko ei pelasta. Ne ovat vain perinteen luomia välineitä, ei tarkoitus/ päämäärä! Vain usko Jeshuaan pelastaa. Hän on Jahven väline, Ovi/ Tie valtakuntaan. Syyllisen, häpeällisen, kuolevan ihmisen, adamin ja evan, tarkoitus/ päämäärä on Jumala.

Kiista Totuudesta/ valheesta kulkee eteenpäin kirkkojen sisällä ja kaikkialla maailmassa. Lähi-Idän kysymys Israelissa ja Irakissa on samaa vuosituhansia kestänyttä myllerrystä/ kuohuntaa siitä, miten ihminen pelastuu syyllisyydestä, häpeästä ja kuolemasta. Tuo peruskysymys kytkeytyy kulttuurin myötä sitkeästi toisiin asioihin. Siksi harva saa selvää mistä milloinkin on kysymys. Menneen ajan poliittiset ym. seikat ovat koteloituneet kristinuskoon ja vaikuttavat meissä. Esim. seuraavat asiat: 1. Saarnaavasta Jeshuasta tuli saarnattu Jeesus. 2. Jeshua saarnasi Jahven valtakuntaa mutta syntyi Jumalan kirkko. 3. Uskon juutalainen juuri muuttui Paavalin ulkolähetyksessä hellenistiseksi: Jeshua-Jahven Poika-Mashiah muuttui Jeesus-Kristus-Messiaaksi.

Mitä lienee isä Abraham ajatellut, kun hän lähti Irakin Uurista kohti Turkin Harrania? Hän kulki Syyrian ja Libanonin kautta Kanaaniin. Saddam Husseinin muhamettilaiset arabit ovat oikeassa, kun sanovat polveutuvansa Abrahamin Ismael-pojasta! Yhtä oikeassa ovat juutalaiset, kun katsovat polveutuvansa Abrahamin Isak-pojasta! Me suomalaiset emme polveudu Abrahamista emmekä ole Abrahamin siementä. Me polveudumme Siperiasta päin. Kirkon suuri synti matkan varrella on ollut antisemitismi, viha muhamettilaisia ja juutalaisia kohtaan! Unohdetaan, että Hussein asuu juutalaisten, kristittyjen ja muhamettilaisten yhteisessä paratiisissa Irakissa. Siellä on VT:n seemiläisten paratiisi maantieteellisesti.

Husseinin Allah on samaa kuin juutalaisten Jahve/ Eloha/ Elohiim. Mutta kristittyjen kreikkalainen nimetön yleis-Jumala, Theos, ei ole VT:n Jumala! VT:n Jumalalla on nimi! Juutalaiset ja muslimit ovat siinä oikeassa! Nämä ovat suuria kysymyksiä, kun ajatellaan miten maan mato pelastuu syyllisyydestä, häpeästä, kuolemasta. Totuutta on etsittävä menneen ajan ilmoitusperinteestä ja sillä selitettävä nykyaikaa! Totuuden näkökulmasta kristityt ovat heikoilla, koska ovat ilmoitusperinteen ulkopuolella! Oma valhe Totuuden rinnalla aiheuttaa vihan husseinilaisia ja juutalaisia kohtaan. Saamme Abelin veren päällemme, kun teemme heille rauniota ja polttouuneja!

Miten paljon kuulijaa ahdistaa ilmoitusperinteen Totuus: Mitä Jeshua on? Mitä Jahve/ Eloha/ Allah tahtoo? Miten me kuulumme Jumalalle? Sitä kysyvät jo MT: n ihmiset. Kun Jeshua-Mashiah saapuu, syntyy kuohunta ja kysymys: ”Kuka hän on?” Se että käymme tutulla seuratuvalla/ kirkkopenkillä, kiitämme veljeä ja kiroamme ateistia, ei vie ilosanomaa eteenpäin! Meissä pitää syntyä Hengen liikettä, uskoa ja rakkautta, nähdä valhe itsessämme ja omassa perinteessä. Kristityt, juutalaiset ja muhamettilaiset ovat vihanneet läpi historian toisiaan ja vihanpito puolin ja toisin jatkuu. Suojautuminen omaan uskontoon, oman kirkon sanastoon, srk:aan ja herätysliikkeeseen ei vie ketään Galilealaisen valtakuntaan. Mutta kulttuuriperinne on niin vahva, että mikään ihmishyvyys ei korjaa tilannetta! Lähettääkö Jumala päällemme Saatanan, sairauden, sodan vai leviääkö toinen maailmanuskonto meidän rannoillemme? Me poistumme, tulee uusi ihminen ja uusi aiooni/ maailmankausi!

Me kristityt emme kuulu seemiläisen ilmoitusperinteen sisälle. Me olemme pakanalähetyksen lapsia. Meitä ennen Rooman valtakunnan hellenistisessä maailmassa saarnattiin Kristus-käsitteen kautta, koska kreikkalaiset eivät ymmärtäneet Jeshua-Jahven Voideltu-Mashiah` sta mitään. Sanoma ”Kristuksesta” voitti, vaikka juutalaiset vihasivat uskonsa kääntämistä hellenistiseksi. Me elämme voittajakirkon perinteestä, jossa juutalainen Jeshua käännettiin Jeesukseksi ja hänen juutalainen Daavidin valtakuntansa muutettiin Rooman politiikan käyttöön. Kirkkoisä Augustinus teologisoi hengellisen valtakunnan kirkon käyttöön ilman yhteyttä juutalaisiin!

Suomen luterilaisessa perinteessä eletään Lännen ”Jeesus-Kristuksesta”. Jos sillä tarkoitetaan Jeshuaa, miksi kirkon asiakirjat eivät mainitse? Syy: antisemitismi, juutalaisviha! Se on niin vahvasti koteloitunut teidän uskoonne, että ette huomaa omaa väkivaltaanne! Palvoessanne kulttuurin perinnettä pidätte husseinilaisia ja juutalaisia huonompina, vaikka Totuus on toisinpäin! Huomaatte oman valheen, kun luette mitä he kirjoittavat teistä itsestänne!

Päivän teksti. ”Hän ratsastaa Jerusalemiin”. Alku-srk/ kirkko tulkitsee 80/90-luvulla Jeshuan merkitystä. Tekstissä näkyy uskon Henki, jossa painotetaan juutalaista Mestaria. Perimätietoa muistellaan ja sillä perustellaan srk:n senhetkiset asiat. Eletään uskosta. Sitä puolustetaan, siitä kiivaillaan, saarnataan; uskosta löydetään elämän tarkoitus ja pelastus. MT:n perimätieto rakastaa Jeshuaa, näkee hänet ainutlaatuisena Jahven ilmoittajana, Daavidin Poikana. Käytetään sanaa Kristus, mutta tarkoitetaan Jeshuaa.

Jahven pelastusteko näkyy yksinkertaisesti: Ystävät kulkevat maan pääkaupunkiin. Kaksi seuraajaa lähtee hakemaan aasia, he ottavat sen ja tuovat Mestarille. Jeshuaa kutsutaan Herraksi, kr. Kyrios, hepreaksi Adonai. Siinä näkyy MT:n perinteen juutalainen korostus. Koska juutalaiset ja juutalais-kristityt eivät lausu Jahve-nimeä, se korvataan sanalla Adonai, Herra. Jeshua nimittää tekstissä itseään Adonaiksi. MT:n srk:lle Jeshua on Adonai. Voidaan tulkita niinkin, että kun Jeshua hoitaa kutsumuksensa, se palvelee hänen Jumalansa eli Adonain asiaa.

Meidän ongelmamme 1920 vuotta myöhemmin on se, että emme tiedä milloin tekstissä puhuu Jeshua, milloin srk. MT:n perimätieto korostaa Jeshuan kuuliaisuutta Abbaa kohtaan ja opetuslasten kuuliaisuutta Jeshuaa kohtaan. Srk:n pitää olla kuuliainen Jeshualle ja Jahvelle. Konstantinuksen valtiokirkkopolitiikka tai vapaakirkon kirkkoero ei anna korkeampaa Totuutta! Aasin vuokraaminen perustellaan VT:n lupauksella tytär Jerusalemille: Sille eli Jahven omalle lapselle oli tuleva lempeä kuningas. Ilmoitus ei puhu suomalaisista mitään!

MT: n srk:ssa Jeshua on Mashiah-Kuningas-Jahven Voideltu. Mikään ei ole korkeampaa!

Sitten kerrotaan, että opetuslapset hakevat aasin ja valjastavat sen. Lähdetään kohti kaupunkia. Tapahtuma ei jää salaan vaan ihmisiä saapuu paikalle: ”Levittivät vaatteita tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä.” ”Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa! Saarnateksti päättyy siihen, mutta jo seuraavassa jakeessa todetaan: ”Koko kaupunki alkoi kuohua ja kaikki kyselivät: Kuka hän on? Ihmiset sanoivat: Hän on profeetta Galilean Nasaretista.” Sen jälkeen MT kuvaa miten pankkimiehet ja pastorit tappelevat temppelissä Jeshuan kanssa. Vai oliko se toisinpäin?

Idyllinen lempeä sävy muuttuu kuohunnaksi, sodaksi, itsensä ja toisten räjäyttämiseksi kuten Israelissa tänään. Kun Mashiah saapuu, perkele kiljuu kuin leijona ja sata pirua repii hänet rikollisena Golgatan hirteen. Toiset kiittävät, toiset kiroavat! Maisterirabbit, maisteri-professorit ja rabbitiedemiehet vaativat kuolemantuomiota! Taistelu hoosiannasta näkyy, ei jää salaan, Bagdadissa, kun kristitty Bush leegioineen repii paratiisin romukasaksi! Kaikki näkevät ihmisteon, monet pilkkaavat Jumalaa: Miksi hän sallii?

Jerusalemiin tulon itku ja ihanuus kulkee perintönä läpi Lännen historian, alkaen siitä kun Paavali varusti purjelaivan ja lähti saarnaamaan ”Kristusta”. Hän osittain luopui isien uskosta, osittain pysyi siinä. Siksi pää tipahti valtion pyövelin roskikseen! Luopumus Jumalasta voimistui, kun keisari Konstantinus sävelsi marssitahdin kirkon tunnustukseen Nikaian kirkolliskokouksessa v. 325. Hän löi piispoilta suun tukkoon, kun he jäpättivät oikeaa oppia. Riidan ja tappamisen kautta keisari Theodosius laati komentosanat valtakunnan kirkkoon v. 380. Silloin jatkui vaino juutalaisia, juutalais-kristittyjä ebioneja/ nasaretilaisia, harhaoppisia kohtaan, vaikka keisari Neron aikaan kirkko itse oli ollut vainottu.

Tänään kuohunta jatkuu. Ei toteudu vielä VT:n lupaus, että kaikki kansat kiittävät yhtä Jumalaa!

Miten siis maan mato, ihminen, pelastuu syyllisyydestä, häpeästä, kuolemasta? MT:n perinne sanoo: Usko Jeshuaan!

Mene omalle haudallesi. Kysy asiaa siellä.

Outokumpu perjantai, 14. marraskuuta 2003

Jorma Luostarinen