SAARNA

MESSU

3. VSK

LIT

OKU KIRKKO 1.1. -06 klo 10

UUDENVUODENPÄIVÄ

”Jeesuksen nimessä”

JS 42: 5-8

valkoinen

VIRRET

39: 1, 2 1

126 7

40: 1-3 12

42: 1, 2 14

317: 1- 19

229 HPE

Shaaloom! Loo avodaah zaaraah!

Tässä saarnassa puhutaan seemiläisen ilmoitusperinteen Hengessä. Meitä hellenistisen perinteen pakanoita kutsutaan pelastumaan Jisraaeel:n kansan kanssa Jahvee:n yhteyteen. Meidän kuolevaisten syyllisten kutsumus on kuulua Jumalalle/ Elohiim:lle, joka alussa loi taivaan ja maan. Vain hän pysyy, aadaam-ihminen tulee maaksi jälleen! Kuulutko sinä Abraahaam:n, Jishaak:n ja Jaakoov:n Jumalalle? Lue heprealaista Raamattua/ Tanakh!

Juutalaisen apostoli Shaauul/ kr. Paulos:n tyyliin voidaan sanoa, että saarnaamisessa vain ilmoitusperinteen Totuus painaa, muu on roskaa! Tässä saarnassa puhutaan Jisraaeel:n Jahvee:sta Tanakh:n mukaan ja sen Hengessä. Saarnassa kerrataan perusasioita, jotta kuulija ymmärtäisi omaa uskoaan. ”Jeesuksella” tarkoitetaan juutalaista rabbi Jeshuuaa:a. Kristittyjen ensimmäinen srk oli arameankielinen Jeruushalajim:n srk/ hpr. qaahaal 1970 vuotta sitten. Siellä Mestarin ensimmäiset seuraajat kokoontuivat hänen teloituksensa jälkeen. Kuulitte äsken rippisanoissa alku-srk:sta. Onko meillä mitään alkuperäistä? Missä ovat juutalaiset ja heidän ”Jeshuuaa”:nsa?

Tässä saarnassa katsotaan kristinuskon juuriin ja historialliseen kulkuun. Haluamme ymmärtää Raamatun sanomaa. Kun kristinuskon ensimmäinen vaihe oli ohi, myöhemmät Rooman kreikkalaiset pakanat muuttivat juutalaisen Jeshuuaa:n pakanoiden kr. ”Ieesous”:ksi/ Jeesukseksi. He keksivät hänen nimessään uusia oppeja kirkkolaitosta varten. Siinä tapahtumien sarjassa vahvistui apostolisten isien ja kirkkoisien luoma korvausteologia-aate. Lopullisesti sen muotoili Rooman keisari-ylipastori Theodosius v. 380. Silloin valtio-kirkko alkoi toteuttaa lain suojassa korvausteologian antisemitismiä/ juutalaisvihaa. Se jumiutui perinteeseen. Nyt 3. vuosituhannen EU-ajan kirkot pyytävät menneisyyden hyvää temppua juutalaisilta anteeksi!

Korvausteologiassa ”Jahvee”-nimi muutettiin pakanoiden yleiseksi ”Jumalaksi”/ kr. Theos. Jo 100-luvun apostolisten isien ja kirkkoisien kirjoissa hän muka luopui juutalaisista ja rakasti armossaan koko maailmaa! Kirkon kreikankielisen perinteen sanalla ”Theos” on eri sisältö kuin hpr. ”Jahvee”:lla. Jahvee on Raamatun Jisraaeel:n Jumala, ja Jisraaeel:n kautta koko maailman Herra! Tämän päivän saarna-tekstissä ( JS 42: 5-8 ) Jahvee sanoo ebed-palvelijalleen ja Jisraaeel:lle: Jae 6: ”Vanhurskaan suunnitelmani mukaan minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton, jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa ja kaikkien kansojen valoksi.”

Jahvee-Adoonaj toimii Jeruushalajim-keskeisesti iankaikkisesti. Kreikkalaisten Theos-Jumala on nimetön yleis-Jumaluus ja sellainen sopi keisarien kirkkopolitiikkaan. Jo UT:ssa elävät nuo molemmat kulttuuriperinteet, juutalaisten usko ja kreikkalaisten usko! Mutta pelastus-asiassa ne sulkevat pääosin pois toisensa, ovat keskenään ristiriitaisia ja yhteen sovittamattomia!

Alkutilanteessa ajanlaskun alussa Jisraeel:n juutalaiset vaativat Jeshuuaa:a ristiinnaulittavaksi, koska hän opetti eri tavalla kuin perinteen juutalaiset. Ts. jos Jeshuuaa opetti synagoogassa, siitä syntyi sota perinteen juutalaisten kanssa. Jeshuuaa:n opetus tukki hänen vastustajiensa suut eli kahta eri opetusta ei voitu sulauttaa yhdeksi opiksi. Sama toisinpäin: Kun ylipastori Kaifas saarnasi koko juutalaisuuden edustajana, pakkasivat Jeshuuaa:n porukat reppunsa ja lähtivät mieluummin kalaan!

Sota pelastus-Totuudesta jatkui v. 36 eli 5 vuotta Jeshuuaa:n teloituksen jälkeen Jeruushalajim:n alku-srk:ssa. Se näkyy tapaninpäivän APT:ssa. Tahtomattaan Jeshuuaa:n 1. seuraajat siirsivät eteenpäin Mestarinsa uskon ja juutalaisten uskon ristiriidan. Jeshuuaa:n seuraajat pysyivät uskollisina Mestarilleen, koska he hänen mukanaan kokivat Jisraaeel:n lupauksen täyttymyksen. Seuraajat kokivat samaa Henkeä ja samaa intoa kuin Mestari. Siksi heille kävi yhtä köpelöstikin - kuin Mestarille!

Petros, Jooannees ja Jaakov:n eivät tehneet mitään erikoista ja silti heitä peloteltiin kuolemantuomiolla. Mutta he eivät poistuneet tieltä, jota olivat Mestarin kanssa kulkeneet pari vuotta. He valitsivat pelastavan rakkauden kuolemankin uhalla! Sama uskonuho näkyi myöhemmissä Rooman kristityissä uusissa tilanteissa keisari Neeron vainoissa 60-luvulla, Deciuksen aikaan 250-luvulla ja Diocletianuksen aikaan v. 300.

Jo UT:sta luemme, että tuo aito uskoninto säilyi kärsimyksessäkin. Keisarin miekka iski Petros:n, Jaakov:n ja Paulos:n kalloon mutta usko pysyi! Alku-srk:n aikaa sanotaan nykyisin ”Jeesus-liikkeeksi”. Se kokosi Jeshuuaa:n uskovia kansanliikkeeksi ja mukaan tuli myös hellenistinen kreikkaa puhuva diakoni Stefanos. Hän on tapaninpäivän sankari. Kreikkaa puhuvana juutalaisena hän oli muukalainen arameankielisessä Jeruushalajim:n srk:ssa: Hän uskoi ”Ieesous”:een! Arameankieliset Jaakov, Petros ja Jooannees uskoivat ”Jeshuuaa”:n. Kreikkalaisella nimellä Ieesous ja heprean nimellä Jeshuuaa tarkoitettiin siihen aikaan melko samaa, koska Jeshuuaa:a henkilönä tunnettiin ja muistettiin livenä. Nimestä tavoitettiin 5 vuotta aikaisemmin v. 30 elänyt ihminen. Vähitellen nimet Jeshuuaa ja Ieesous eriytyivät ja niihin tuli erilaiset kulttuuri-merkitykset! Tulevina vuosisatoina ”Ieesous” edusti kreikkalaisuutta ja keisarin valtiokirkko pakotti kristityt siihen linjaukseen. Theodosius määräsi v. 380 kaikki kansalaiset uskomaan yhden valtion yhteen kirkkoon. Kaikki eivät suostuneet! Mutta se joka ei totellut valtion lakia, pantiin vankilaan, hän menetti virkansa ja omaisuutensa. Tuo historian ratkaisu jäi lopullisesti ärhentelemään valtio-kirkkoperinteeseen ja tänäänkin se ilkeilee juutalaisille ja muhamettilaisille!

Tuossa kirkkohistorian vaiheessa oltiin jo kaukana poissa profeetta Jeshaajaahu:n saarnasta 900 vuotta aikaisemmin: Jae 5: ”Katso minun ebed-palvelijani. Näin sanoo/ koo aamar Elohiim Jahvee, hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki, joka muovasi maan ja kaiken mitä siinä versoo ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen”/ nishmah hajjiim/ nefesh hai. Siinä ei ennusteta Theodosiuksen ja kristinuskon juutalaispolitiikkaa! Kysy itse juutalaisilta!

Alun alkuaan oli juutalainen arameaa puhuva puuseppä-rabbi Jeshuuaa, mutta vaihe vaiheelta myöhempien seuraajien usko hellenistyi. Kukaan yksityinen syntisraukka ei särkenyt perinnettä mutta historian voittajat määräsivät vähitellen marssitahdin. Pakana-keisari Theodosiuksella oli komento- asema koko valtakunnassa ja siksi piispat pantiin kiltisti valtio-kirkon riviin. Silloinen korvausteologinen uskontopolitiikka ajoi kirkon lopullisesti eroon juutalaisista. V:n 381 ekumeenisessa kirkolliskokouksessa imperiumin Jumalaksi vahvistettiin kristittyjen ”Kolmiyhteinen Jumala” ja hänen ”Kristuksensa”. Joillakin Rooman alueilla eli vielä siihen aikaan, valtio-kirkon ulkopuolella, nasaretilaisten ja ebioonien juutalainen perinne. Se saarnasi juutalaista Jeshuuaa:a, mutta sellaista ei valtauskonto tarvinnut!

Nykyiset Theodosiuksen perinteen piispat valittelevat oppitasolla antisemitismiä etnistä kansanryhmää vastaan, mutta paperipuheista syntyy käytännön nolla-tulos! Me pakanakirkon perilliset kannamme jokaisessa opissamme menneisyyden taakkaa ja syyllisyyttä. Tällä hetkellä kukaan Paavi, kukaan metropoliitta ja kukaan Suomen Ev.-lut. kirkon komentaja ei kykene ratkaisemaan uskomme ristiriitaisten perinteiden ongelmaa. Sitä tullaan jauhamaan vuosituhansia saamatta evästä syntisten pöytään! Kristittyjen mielestä Theodosiuksen lakiin perustuva korvausteologia ja antisemitismi on toiminut inkvisitiossa itse asiassa hyvin! Siksi tavallinen kristitty tukkii korvansa menneisyydeltä: Tuntuu mahdottomalta tunnustaa, että ”extra eccleesiam nulla salus”/ ”kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta” on ollut aina vale!

Palaamme tapaninpäivän tekstin valoon, jotta ymmärtäisimme pelastus-asiaa:

• Kristillisen perinteen ristiriidan ongelma näkyy jo Jeruushalajim:n srk:ssa 1970 vuotta sitten. Silloin hellenisti-juutalainen anti-sankari ja poliisi Shaauul kivitti hellenisti-juutalaisen Stefanoksen. Myöhempien kristittyjen sankari-Paavali luki samaa Raamattua kuin Stefanos mutta eri tavalla. Yleensä hellenisti-juutalaiset olivat vapaamielisiä kuten Stefanos. Shaauul/ meidän Paavali sen sijaan oli ankarampi lainkiivailija kuin Palestiinan juutalaiset. Hän painotti Tooraa:n ympärileikkausta, shabbaat:a, puhtaussääntöjä. Shaauul ei tarvinnut mitään hellenististä ”Khristos”:sta, koska jo sana ”hellenismi” oli Shaauul:n kaltaisille kiihkoilijoille kirosana! Mutta Stefanos-ryhmä rakasti hellenististä ”Kristusta” eikä nähnyt ongelmaa juutalaiseen Ha-Maashiia:n. Pyhässä vihassaan Shaauul halusi vapaaehtoisesti puolustaa isiensä perinnettä.

• Jeshaajaahu 500 vuotta aikaisemmin kuvaa Shaauul:n perinnettä näin. Jakeet 7-8: ”Avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat. Minä olen Herra, Jahvee on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville.” Hepreankielinen teksti puhuu juutalaisten historiasta: He pääsevät Babyloniasta näkemään Jahvee:n kaavood-kirkkauden!

• Palaamme APT:in. Ieesoukseen uskovien mielestä Shaauul:sta tuli murhamies, kun hän löi mäsäksi Stefanoksen pään. Mutta Shaauul uskoi tehneensä juutalaisen kunniateon! Hän ei tehnyt sitä ”Kolmiyhteisen Jumalan” nimessä vaan tekstimme Jahvee:n pyhässä nimessä!

• Myöhemmin heprealaisesta Shaauul:sta tuli kreikkalainen Paulos/ UT:n Paavali. Kivitettyään Stefanoksen v. 36 hän väitti jo samana vuonna kohdanneensa Kristuksen, joka muutti hänet kokonaan. Srk:ssa syntyi sekasorto. Kuulija, lue tarkemmin APT:sta ja Paavalin kirjeistä!

• Kuulija huomaa, että jo UT:ssa on aineksia, joita ei voida yhdistää yhdeksi opiksi. Myöhemmät keisarit pakottivat eri perinteet yhden Rooman valtiokirkon yhdeksi opiksi. Siitä heitettiin ulos juutalaiset ja heidän turhuutensa! Kirkon oppi putsattiin, perinnesärmät tasoitettiin! Kirkosta tehtiin 400-luvulla Jumalan valtakunta Augustinuksen opilla. Tänään niitä entisiä turhuuksia halutaan takaisin - myös Suomen Ev.-lut. kirkon tunnustuksissa!

• UT:ssa kerrotaan, ei opeista vaan tapahtumista, arkielämästä, ihmiskohtaloista silloisissa tilanteissa. Jeshuuaa:n ja hänen yhteisönsä ristiriita, ja Jeruushalajim:n aramenkielisten ja kreikankielisten ristiriita jäi vaikuttamaan lopullisesti kristinuskoon. Uskonperinteiden voimatekijät kummittelivat Theodosiuksen aikaan v. 380 jo niin rajusti, että keisarin sotilaiden oli pakko tappaa tois-uskovat, jotta imperiumi pysyi koossa! Mutta se hajosi viisi vuotta myöhemmin v. 395 ja seuraukset siirtyivät meille! Nyt 1600 vuotta myöhemmin ”Kristuksen sijainen maan päällä” eli Rooman paavi pyytää menneisyyttä anteeksi.

• Puhummeko me ”Jeesuksesta” vai ”Jeshuuaa”:sta, sillä on tänäänkin sama merkitys kuin sankari Stefanoksen ja antisankari Shaauul:n aikaan! Nimen valinta vaikuttaa kristittyjen suhteissa toisiinsa, juutalaisiin ja muhamettilaisiin! Jotta kirkkolaitos säilyi hengissä aikansa tilanteessa, piti keisarin oikeaoppisten tappaa juutalaisen Jeshuuaa:n Henki pois kirkosta!

• V. 325 Rooman keisari Konstantinuksen oppi ”Kristuksesta” voitti Nikaian ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Se antoi Ieesous:kseen uskoville uskonnonvapauden ja ”Kristusta Jumalana ja ihmisenä” hurrattiin. Se selkeytti siihenastisia riitoja ja valtio alkoi suojella kristittyjä. Myöhemmin siitä ilosta tuli suuri suru Lännen perinteeseen! Siksi äskettäin Suomen Ev.-lut. arkkipiispa teki tiliä juutalais-vainoista H:ngin muistomerkin äärellä.

• Roomalaiskatolilainen teologi Hans Kung arvioi Theodosiusta juutalaisten näkökulmasta. Kung ei tervehdi keisaria kristinuskon sankariksi vaan vertaa häntä Neero:on ja Deciukseen. He vainosivat kristittyjä. Mutta Theodosiuksen valtiokirkko aloitti lakiin perustuvan perinteen vainota juutalaisia. Siten ”vainotusta kirkosta tuli vainoava kirkko”, sanoo Hans Kung.

• UT:n mukaan riitely Jeshuuaa:sta alkoi jo hänen elinaikanaan: Toiset juutalaiset näkivät hänessä Jumalan, toiset Saatanan. Oppilaille Jeshuuaa oli viaton uhrikaritsa, kuuliainen Isän Poika ja kansan Vapahtaja. Vastapuoli piti Jeshuuaa:a rikollisena, joka ansaitsi teloituksen. Kun tuo ihmisten nimittämä ”Jumala-Beelsebuul/ Saatana” ristiinnaulittiin pitkänä perjantaina, yhdet juutalaiset kokivat hänet ylösnousseeksi, toiset sanoivat että ruumis oli varastettu. Kolmannet eli muhamettilaiset 650 vuotta myöhemmin sanoivat, että Jeesus ei kuollut ristillä vaan siellä oli samannäköinen mies. 5 vuoden päästä teloituksesta Shaauul sekoili kivittämällä Stefanoksen. Ja myöhemmin Paavali tappeli kuin mielipuoli Shaauul:a eli entistä minäänsä vastaan! Kuulija, lue Paavalin kirjeistä!

• Pelastustotuuden jumalallinen ykseys ruumiillistui uskovaisissaan kahtena sovittamattomana voimana: Ihmiset syttyivät ryhmänsä mielipuoliseen iloon ja sammuttivat sen vihollisissaan!

• Ilmiötä selittää juutalainen oppi Jahvee:n kaksois-luonteesta: Sen mukaisesti Jahvee tekee joskus ihmisen eläväksi/ armahtaa. Mutta joskus hän rankaisee ihmistä/ tappaa hänet armotta! Jahvee:ssa nuo pelastavan rakkauden molemmat puolet sulavat yhdeksi. Mutta meissä ihmisissä Riivaaja saa lepopaikan ja me revimme yhteisen asian! Ihmisten kautta Paha on hajottanut yhden Jeesuksen 22000 palaseksi eli kirkkokunnaksi!

• Ryhmäylpeällä tunnustuksella ja sen ”Jeesuksella” Suomen Ev.-lut. kirkon hallinto jatkaa keisarillista perinnettä. Siitä elävät myös Suomen ortodoksit ja muut. Ja kuitenkin: Miten ihminen pelastuu? Se saadaan Jeshuuaa:lta ja ilman häntä ei ole ”Jeesustakaan”!

• Saarnatekstimme Jeshaajaahu puhuu Jahvee:n ”vanhurskaan suunnitelman mukaan”. Ebed-palvelija kutsutaan tehtävään Jahvee:n johtamassa historiassa. Palvelija näkyy 530-luvulla eKr., tilanteessa, jolloin Persian kuningas Koores vapauttaa juutalaiset Babyloniasta.

• Jahvee julistaa luomistyötään Elohiim-Jumalana ja Adoonaj-Herrana.

• Jisraaeel toteuttaa beriit-liitossa kutsumuksensa kansojen valona.

• Jahvee ei luovuta kaavod-kirkkauttaan idoleille eli jumalankuville.

Shaaloom!

Okussa keskiviikko, 28. joulukuuta 2005

Jorma Luostarinen

maasta tullut/ maahan menevä