SAARNA/ JER. 23: 1-4

MESSU

LIT.

2. VSK

OKU KIRKKO 10.4. -05 klo 10

2. su pääs.

Valkoinen/ 4 kyntt.

”Hyvä paimen”

VIRRET

375: 1-2 1

328: 1-2 7

169: 1-3 12

378: 1 14

100: 1- 19

224 HPE

Saarna näyttää tien Jumalan luo pelastukseen. Juutalaisten Raamatussa pelastuminen on sitä, että maan tomu saa elää - Jumala-yhteydessä. Kristittyjen Raamattu korostaa sovitusta, poispääsyä syyllisyydestä ja kuolemasta. Sinä ja minä tulemme maaksi jälleen, mutta uskovalle ihmiselle Jumala tulee kaikkivaltiaaksi. Hän on iankaikkisesti vapaa meidän ongelmistamme ja hänessä kuolevainen ihminen löytää tarkoituksen. Jumalan olemus ja tahto näkyy Israelin kansan suullisessa ilmoitusperinteessä ja tarkentuu heidän kirjoituksissaan. Ilmoituksen juuri on siis kristinuskon ulkopuolella!

Saarnassa vain pelastusasia painaa, muu on roskaa! Täältä sinulle puhutaan muinaisia juutalaisen Raamatun kirjoituksia. Niitä selitetään yhteydessä Israelin kansan historiaan ja katsotaan mitä ne silloin tarkoittivat. Historiallisella matkalla eteenpäin, esim. meille pakanoille, Jahven sana ei muutu. Mutta kristillinen perinne on sen rajusti muuttanut ja hylännyt! Saarnassa tuodaan menneisyyden Israelille annettu ilmoitus meille, meidän uskontomme alueelle - tänä aamuna.

Kirkkolain mukaan pappi saa saarnata päivän VT:n tekstistä ( Jer. 23: 1-4 ). Sen seemiläiseen syntyaikaan 2500 v: a sitten ei ollut kristinuskoa, ei kirkkoa, ei Galilean Jeshuaa. Kun ”Jeesukseksi” sanottu Jeshua teloitettiin pitkänäperjantaina Golgatalla, perimätieto hänestä levisi ulkomaille Rooman valtakuntaan. Apostoli Paavalin saarnan jälkeen kreikkalaiset pakanat käänsivät ja väänsivät juutalaisten asiat oman kulttuurinsa kielelle ja alkoivat puhua Jeesuksesta. Mutta historian juutalaisessa Jeshuassa ei ollut myöhemmän kreikkalaisen Jeesuksen ominaisuuksia! Ne syntyivät vasta kirkon korvausteologiassa! Kuulimme rippisanoissa korvausteologian tylyt väitteet juutalaisia vastaan ja kristinuskon omaa olemusta vastaan!

Saarnaamisen taistelukysymys on se, selitetäänkö tekstiä juutalaisen perinteen vai kristillisen perinteen mukaan. Kristinuskossa kuvitellaan suuren enemmistön takia, että sen selitystapa olisi oikea! Mutta se ei tee oikeutta juutalaisille teksteille ja kristinuskon juutalaiselle syntytaustalle. Juutalaisuus ei tarvitse kristinuskontoa mihinkään! Kristittyjen synti on sitä, että juutalaisten asiat tehtiin omaksi ja sillä alettiin vihata heitä! Tekstien valossa kristinuskon opit ovat ristiriitaisia!

Ev.-lut. kirkon/ kirkkojen nykyongelma on juutalaisten juurien selvittäminen. Menee pitkä aika, ennen kuin kirkkokansa käsittää korvausteologian tuhon. Se on todellinen Jahven työ, jos kristityt sen joskus käsittävät! Juutalaisuus on ollut tuhansia vuosia heidän pelastustiensä ja kristinusko vakiintui siitä erilliseksi ja vastakkaisiksi uskonnoksi. Siksi vähäiseenkin sulautumiseen/ rinnakkaiseloon menee aikaa, ehkä seuraavat 1000 v.

Saarnan keskeinen ongelma on kristinuskon historia! Ensimmäinen srk oli Jeshuan täysin juutalainen opetuslasten joukko juutalaisuuden sisällä. Tuo Jeshua-liike oli juutalainen lahko. Siitä syntyi srk:t Galileaan ja Jerusalemiin. Niihin liittyi kreikkaa puhuvia hellenistejä, sekä juutalaisia että pakanoita. Syntyi juutalais-kristillisiä srk:ia. Sitten Jeshua-perimätieto siirtyi ulkomaiden juutalaiskeskuksiin ja lopulta ei-juutalaisille. Vuosikymmenten kuluessa alkuperäinen muisto Galilean miehestä muuttui ja alkoi unohtua. Rooman valtion kirkkopolitiikassa loitontuminen jatkui. Alku-srk:ista syntyi alkukirkkoja ja alkukirkkojen muunnoksista keisarin yleinen/ katolinen laitoskirkko. Se keksi uusia oppeja omaan käyttöön, jotta se lohko yhteiskunnassa säilyisi. Hienoissa opeissa poistuttiin yhä enemmän alkuperäisestä. Myöhemmät ilmiöt selitettiin aina olleiksi!

Usein sanankuulija uhoaa oman herätysliikkeensä ja järjestönsä puolesta: Hänellä muka on oikeat puhujat ja muut eivät tiedä mitään! Käytännössä sellainen uho on vain kristillistä korvausteologiaa! Jokainen suomalainen herätysliike ( esim. lestadiolaisuus ja körttiläisyys ) on syntynyt protestina maallistunutta pääkirkkoa vastaan. Niissä kansankirkon latteus muka korvautuu paremmalla! Nykyisin Ev.-lut. kirkko pyytää korvausteologian asennetta anteeksi.

Totuus on kuitenkin se, että Ev.-lut. kirkko vanhempana perinteenä on oikeampi kuin esim. körttiläisyys ja lestadiolaisuus! Ja paavin kirkko vanhempana perinteenä on parempi kuin Martti Lutherin uskonpuhdistus! Juutalaisuus on parempi pelastustotuus kuin kristinusko, koska juutalaisuus on vanhempaa ja kristinuskon pohja! Se mikä kirkon alakirkoissa tuntuu kannattajista mukavalta, on usein valetta! Kristinuskossa juutalaisuus ja sen Jeshua on arvokasta ja kaikki siitä poikkeava lähenee valetta! Sitä kirkolle vastenmielistä totuutta se hakee tämänpäivän tunnustuksissa!

150-luvulla Jeshua-liike oli jo historiaa ja Jeshuan juutalaiset seuraajat poistettu kirkosta. Alettiin puhua yleisesti ”Jeesuksesta”, jonka tarkkaa merkitystä kukaan ei enää tiennyt. 300-luvulle tultaessa keisarin valtiokirkko kävi kuumana kuin valtava hallintoveturi. Se puhisi valtion politiikkaa uskonnon virkamiesten kautta kohti uusia asemia. Monet hurskaat papit ja piispat yrittivät estää perinteen tuhon, mutta voittajat voittivat kuten elämässä yleensä. Tänään nuo möröt saavat huonon arvosanan kirkon tunnustuksissa. Niissä kirkko näkee itsensä ”syyllisenä”, ”tuhoisassa vastakkainasettelussa”, ”kutsumuksensa pettäneenä”.

Apostoli Paavalin jälkeisestä kristinuskon kulttuurimuutoksesta syntyi pakana-kristillinen valtiokirkkoperinne - ilman juutalaisia. Se laitos voitti kilpailijat ja loi kulttuuriaseman 2000 v:ksi eteenpäin - muuttuakseen ajan virtausten mukaan ja laajetakseen ympäri maailmaa. Sen perinteen jatkoa on Suomen kansankirkko, yksi 22000 kirkkokunnasta - juutalaisista erillään. Nyt näemme mitä kansa on tehnyt perinteestä: Tutkimusten mukaan uskotaan omaan yhteisöön ( eikä siis Jumalaan, puhumattakaan Jahveen/ Ha-Shem/ Adonai ) uskomisesta!

Me elämme apostoli Paavalin pakanoiden perinteessä. Siihen kuuluu päivän aihe ”hyvä paimen”. Kun juutalainen Paavali saarnasi kreikkalaisille ”Jeesus-paimenta”, hän tarkoitti juutalaista Jeshuaa. Kun hän saarnasi Jumala-paimenta, hän tarkoitti Jahvea! Kristinusko oli aluksi juutalaisuuden sisäinen asia mutta myöhemmin se irtautui siitä täysin! Nyt Ev.-lut. kirkko suree asiakirjassa Kirkko ja Israel 2000 oman historiansa rappiota. Todetaan, että ”kirkko on Jumalan kansa yhdessä juutalaisten kanssa”, eikä siis siitä erillään kuten nyt!

Sama erillisyyden ongelma näkyy kaikkialla, esim. paavin kirkossa, ortodokseilla, helluntailaisilla, lestadiolaisilla, körttiläisillä, Jehovan todistajilla. Niiden valtakunnissa ylpeät pakanat pystyttävät oman Baalin ja Astarten, ja kiukuttelevat Ha-Shemiä ja hänen Voideltuaan vastaan.

Saarnassa ammennetaan Raamatusta eli heprealaisten Tanakh:sta. Päivän Jermejahu/ Jer. 23: 1-4 kertoo Israelin historiasta ja siitä mitä heidän Jumalansa sanoi profeetta Jermejahun suulla. Jotta me pakanat eri aikana, eri kulttuurissa, eri kielialueella, ymmärtäisimme kirjoituksia, meidän pitää tuntea niiden paikka heprealaisten perinteessä.

Selitämme menneisyyden kirjoituksia meillepäin eikä meistä menneisyyteen! Luemme ensin VT:a, sitten UT:a. Saarna jymähtää VT:iin! Saarnassa sanotaan Israelin Jumalan ilmoitus/ davar Adonai! Yleensä kristityt eivät kiinnostuneet juutalaisten tavasta lukea Raamattua. Sitä ongelmaa sivuttiin äsken rippisanoissa. Uutisissaan/ in News 14.2. 2001 Ev.-lut kirkko pyytää Suomen juutalaisilta anteeksi heidän luovutuksiaan Hitlerille; Luther saa muistutuksen ”antisemitistisestä asenteesta”; Helsinki saa komean muistomerkin muistuttamaan juutalaisvainoista. Asiakirja kehottaa menneisyyden vaitioloa opetettavaksi srk:issa ja Lutherin antisemitismi ”perusteellisesti tutkittavaksi”, jotta suomalaiset eivät uudelleen syyllistyisi juutalaistuhoon.

Jermejahun Tanakh:ssa puhuu Jahve/ Jehova. Se on Jumalan nimi ikuisesti, eikä hän ole mikään korvausteologian yleinen Jumaluus! Kun nykyajan outokumpulainen puhuu ”jumalasta”, hän ei tarkoita Jahvea! Yleisesti ottaen kristityt eivät ymmärrä Jahvesta mitään, koska heidät on opetettu vihaamaan juutalaista perinnettä. - Mitä seemiläistä meillä on tässä kirkkosalissa? - Missä ovat juutalaiset? Alussa oli aika, jolloin juutalaiset lauloivat samoja virsiä kristittyjen kanssa! - Jumalan pyhä nimi tulisi kiertää sanoilla Adonai = Herra tai Ha-shem = Nimi.

Katsotaan Jermejahun historiallista aikaa:

• Hän sai kutsumusnäyn v. 627 eKr Juudan valtiossa. Silloin kuninkaina olivat Joojakim, Joojakin ja Sidkia.

• Babylonian suurvalta hyökkäsi pohjoisen Syyrian kautta Juudan alueelle. Jerusalem tuhottiin, temppeli ryöstettiin, asukkaita kohdeltiin julmasti, yläluokka vietiin Babyloniaan 40 v:ksi.

• Kansan johtajana profeetta Jermejahu kannatti Babylonialle antautumista. Virkamiehet leimasivat hänet petturiksi. Jermejahun saarnassa Adonai tuhoaa Juudan, koska se palveli vieraita jumalia ja hylkäsi liiton/ berit. Profeettaan ”raivostuttiin”, ”hänet pantiin” ( ”vankilaan”) ”tyhjään vesisäiliöön”, ”maan alle”, ”virumaan pitkäksi aikaa”. ( Jer 37: 15, 16 ). Oletko, kuulija, miettinyt, miksi tuo juutalaisten historia ei sano sinulle mitään? - Sinua on huijattu korvausteologilla!

Sitten päivän tekstin ( Jer. 23: 1-4 ) jakeisiin:

1. Luvun 23 otsikko kuuluu: ”Daavidin suvusta nousee vanhurskas kuningas”. Teksti ennakoi Mashiah:n tuloa. Hän on papillinen, kuninkaallinen ja profeetallinen Adonain Voideltu. Raamatun Mashiah on erilainen kuin kristittyjen Messias/ Kristus, ja Raamatussa uusi liitto ei tarkoita UT:a! Tanakhin Mashiah on Daavidin jälkeläinen kuningas Israelia/ Juudaa varten, hän ajaa juutalaisten asiaa Jerusalemin seudulla ja toteuttaa juutalaisten oikeudet tulevassa valtakunnassa. Se ulottuu Egyptin purosta Eufrat-virtaan. Mashiah on Adonain ihminen, hän opettaa Tooraa ja rakentaa juutalaisille Israelin maan/ erets Jisrael. Mashiah ei perusta valtakuntaansa pakanoille/ kristityille Israelin ulkopuolella. Mashiah Adonai/ Ebed Adonai ei ole lupaus kirkolle! Jakeessa 1 Adonai tuomitsee Jermejahun ajan kuninkaat: ”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” Adonai rankaisee heitä antamalla Babylonian hyökätä. Tekstin valossa me kristityt olemme kuin Babylonia Israelille! Juutalaiset sanovatkin, että meidän pakanoiden kutsumus on pitää Adonain asiaa esillä ja kiusata juutalaisia, jotta he pysyvät kaidalla tiellä!

2. Adonai puhuu Jermejahun suulla Juudan kuninkaille. Hän ei puhu vertauskuvallisesti eikä yleismaailmallisesti kuten kirkon korvausteologia väittää! Adonai pitää pojistaan ja tyttäristään huolen, vaikka hän ”vaatiikin” heidät ”tilille”.

3. Jermejahun kautta Adonai sanoo/ koh amar Adonai: ”Sitten minä kokoan laumani rippeet kaikista maista ( Assyriasta, Babyloniasta, Egyptistä ), joihin olen lampaani karkottanut.” Kaikki eivät siis palaa takaisin. Jäännös, ”rippeet”, palaa ja pelastuu. Meillä pakanoilla ei ole sitä pelastusta eikä tulevaisuutta! Kirkon asiakirja sanoo oikein, että kristittyjen pelastus tapahtuu yhdessä juutalaisten kanssa! Mutta toteutuuko se 1000 v:n kuluttua?

4. Tulevaisuudessa Adonai antaa Juudalle/ Israelille hyviä paimenia/ kuninkaita. He huolehtivat laumasta hänen tahtonsa mukaan. Silloin ne ”enää … eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.” Tekstin valossa meillä Okun pakanoilla ei ole siihen pelastukseen mitään mahdollisuutta! Jermejahun ajan pakanat ja myöhemmät pakanat ovat samaa joukkoa Israelin pelastuksen ulkopuolella! Tekstin valossa kirkon kreikkalainen sivistys ”Kristuksessa” jatkaa matkaa kohti rappiota, mutta Herran asetus pysyy paikallaan! Siksi juutalaisille on tulossa pelastavia asioita.

Outokumpu 7.4.2005

Jorma Luostarinen

maasta luotu/ maahan menevä