Olavi Peltola/ muotoilu J.L

JESAJA

. Jesaja toimi Juudassa viiden kuninkaan,

Ussian, Jotamin, Ahan, Hiskian ja Manassen

aikana, vuodesta 740 alkupuolelle 680-lukua.

Se aika oli yhteiskunnallisesti ja poliittisesti

vaikeaa kriisiaikaa. Assyrian laajeneva

maailmanvalta aiheutti jatkuvan ja pelottavan

uhan pienen Juudan olemassaololle. Ahan

(736-716 eKr) aikana Juuda alistuikin Assyrian

vasallivaltioksi. Jesaja näki kuinka Assyria

tuhosi Israelin ja sen pääkaupungin Samarian

vuonna 722 eKr. Jesaja rohkaisi

määrätietoisesti Hiskiaa assyrialaisten

tuhottua Juudaa ja Jerusalemin ollessa heidän

piirittämänään vuonna 701. Hän sai kokea

myös jumalattoman Manassen valtaan tulon.

Jesaja oli todennäköisesti kuninkaallista

sukua, ja hänellä oli läheiset suhteet hoviin ja

jonkinlaisen hovisaarnaajan asema. Korkeasta

asemastaan huolimatta perimätieto kertoo

hänen kuolleen rikkisahattuna Manassen aikana.

On sanottu, ettei kukaan ole ennen Jesajaa

eikä hänen jälkeensä käyttänyt heprean kieltä

yhtä runollisen lennokkaasti ja maalailevasti.

Kielenkäyttönsä ja sanomansa voiman tähden

häntä onkin pidetty profeettojen kuninkaana.

Aina 1800-luvulle asti juutalainen synagooga

ja kristillinen kirkko pitivät Jesajaa

yhtenäisenä kirjana. Mutta sen jälkeen on

Raamatun kriittinen tutkimus paloitellut

yhtenäisyyden. Jotkut esittävät, että kirjan

1289 jakeesta vain 262 olisi aitoa Jesajan

julistusta. Lukuja 40-55 on nimitetty

Deuterojesajaksi (toinen Jesaja) ja 55-66

Tritojesajaksi (kolmas Jesaja). Kirjan väitetään

syntyneen joskus 400-luvulla. On

hyvä muistaa, että Qumranista löydetty vanhin

yhtenäinen VT:n kirja on juuri Jesajan käärö

noin vuodelta 100 eKr. Jo silloin on siis Jesaja

ollut ehyt.