Jeesuksen tuomitseminen kapinakuninkaana

Jeesuksen kohtaloa arvioivat ylipapit ja fariseukset pohtivat varmasti myös hänen toimintansa poliittisia

seurauksia. Roomalaisten pelättiin tuhoavan temppelin ja hävittävän kansan. Pelko oli luonnollisesti todellinen.

Moni messiaaninen liike oli tuohon aikaan saanut poliittisen luonteen ja useita ryhmiä oli tuhottu. Myöhemmin (v.

135) toisessa juutalaissodassa kapina kasvoi nimenomaan Messiaaksi julistetun johtajan ympärille - sillä

seurauksella, että temppelin perustuksetkin perattiin pois ja juutalaisilta kiellettiin pääsy Jerusalemiin.

Qumranin teksteihin kuuluvassa Temppelikäärössä opetettiin Mooseksen lakia seuraten, että jumalanpilkasta ja

maanpetoksesta kuuluva rangaistus oli kuolema. Mielenkiintoisen yksityiskohdan muodostaa se, että rangaistus

oli ristiinnaulitseminen kuolemaan asti. Jeesuksen kohtaloa pohdittiin Jerusalemissa papiston johtamassa

neuvostossa tietenkin juuri tuollaisen lähtökohdan mukaan.

Temppelikääröstä on löydetty aivan erityinen, rangaistuksia koskeva kohta. "Jos mies 1 paljastaa kansastaan

tietoa ja kavaltaa kansansa vieraalle kansalle tehden pahaa omilleen, sinun on ripustettava hänet puuhun niin,

että hän kuolee. Kahden todistajan tai kolmen todistajan nojalla hänet surmataan ja hänet ripustetaan puuhun. Jos

mies on syyllistynyt 2 raskauttavaan rikokseen ja pakenee muiden kansojen pariin kiroten kansaansa Israelia,

sinun on myös hänet ripustettava puuhun niin, että hän kuolee. Hänen ruumiinsa ei kuitenkaan saa jäädä puuhun

riippumaan, vaan sinun on haudattava hänet samana päivänä, sillä Jumalan ja ihmisten kiroamia ovat puuhun

ripustetut" (11QT 64).

Juutalaisen rangaistuskäytännön mukaan yleensä vasta kuollutta ruumista häväistiin ristille naulitsemisella.

Ruumis ripustettiin puuhun pilkattavaksi, mutta samalla varoitukseksi kansalle.

3 Maanpetoksesta seuraava

rangaistus oli kuitenkin suurempi. Silloin itse teloitus voitiin suorittaa ristiinnaulitsemalla. Kyseessä ei siten ollut

vain roomalaisten suosima rangaistus. Tällaista käsitystä käytetään Uudessa testamentissa avuksi selitettäessä

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen merkitystä.

Mishnan mukaan jumalanpilkkaajat ja epäjumalanpalvelijat tuli hirttää, "ripustaa puuhun" (mSanh. 6:4).

Vanhassa testamentissa puhutaan "puuhun ripustamisesta" yhtenä teloitusmuotona. Samassa yhteydessä

mainitaan, että puuhun ripustettu on "Jumalan kiroama" (5. Moos. 21:22-23). Tätä kohtaa myöhemmin

Paavalikin käytti Jeesuksen rististä puhuessaan.

Tarkkaan ottaen hirttäminen ja ristiinnaulitseminen eivät ole sama teloitusmuoto. Juutalainen historia tunsi

kuitenkin molemmat näistä. Jeesus teloitettiin nimenomaan ristiin ripustamalla. Tämä oli rangaistus

jumalanpilkasta, johon ylimmäinen pappi oli todennut hänet syylliseksi.

Kun yhdistämme historialliset tiedot, päädymme pitämään Kaifaan lausumaa varsin totena: "Ettekö te käsitä,

että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?". Koska

lauseesta tuli tunnettu, se tulkittiin Kaifaan lausumaksi ennustukseksi Jeesuksen kuolemasta!

On traagista, että Jeesus tuomittiin jumalanpilkasta ja maanpetturuudesta. Hänen saarnansa temppelipapiston

vääryyksistä ja temppelin itsensä väliaikaisuudesta olivat liikaa juutalaisille. Hänen väitteensä uudesta

temppelistä ja hänen omien seuraajiensa pyhyydestä eivät sopineet papeille. Lopputulos oli ulkoapäin katsottuna

varsin ongelmallinen:

luvatun kansan johtajat asettuivat vastustamaan Jumalan Poikaa hyvässä uskossa ja

kuuliaisina Jumalalle.

Timo Eskola 15.4. -98