maanantai, 26. tammikuuta 2004

Jakelu: past. Tero Matikainen, Kuopion tuomiokapituli

kantt. Jarkko Maukonen, Kuopion tuomiokapituli

past. Pertti Salanne, Kuopion tuomiokapituli

khra Seppo Kuosmanen, Tuupovaaran srk

kappal. Markku Vasara, Ilomantsin srk

pastori Markku Koistinen, Enon srk

kappal. Mikko Tolonen, Polvijärvi

khra Kaapo Björklund, Okun srk

Okun srk: n kirkkoneuvosto

sen jäsenet: Kaapo Björklund

Kaarina Meriläinen

Irja Alho

Leena Kettunen

Eila Kuokkanen

Eero Rauhamäki

Eino Savolainen

Leena Tanskanen

Raimo Vänskä

Martti Mononen, Okun srk:n jäsen

Anna-Liisa Mononen, Okun srk:n jäsen

Eila Ervast, Okun srk:n jäsen

- - , pappi-ystävä

Kuopion tuomiokapituli

piispa Wille Riekkinen, Kuopion tuomiokapituli

TEHDEHDYS SISKOT JA VELJET JAHVESSA

Kirjoitan Teille erinäisistä syistä:

1. Mielessä on vielä elävä tunnelma rippikouluseminaarista Vaiviossa 21. – 23.1. -04. Tunnelma jäi päälle, koska ei ollut mitään jälkihoitoa järjestetty eikä ollut enempää Jumalaa/ Jahvea kuin hänen enkeliään, jolle olisi asian kertonut. Kurssin jäsenet itse todistivat ryhmätyössään, että näissä hommissa ei saa selvää milloin puhuu Jumala, milloin ihminen, milloin Piru! Listan kolme ensimmäistä nimeä pitivät koulutuksen tuomiokapitulin antamina virkatehtävinä.

2. Koulutuksen alussa halusin selostaa Teille ja kurssilaisille niistä asioista, joista kerron liitteissä kuvallisessa muodossa. En saanut kurssin aikana mitään palautetta ja näkyi, että se nollautettiin kouluttajien ja muiden läsnäollessa! Minkäs pedagogiikan mukaan opetatte? Mistä läksyt luetaan?

3. Kun kurssin hurma, jumalanpilkka ja toivottomuus kirkon kannalta pelastuksen asiassa oli ohi seuraavana päivänä ja alkoi oikea työ, papin suorittama ojankaivuu täällä Okussa, sain huomata, että toisellekin oli jäänyt viive päälle sieltä kurssilta. Kerron sen esimerkkinä laajemmalle joukolle, koska valtion ja kirkon lain mukaan kukaan ei voi velvoittaa minua olemaan hiljaa omassa asiassani joka ei ole vain omani, ja toiseksi omalla kohdallani entinen esimies, kirkkoneuvosto ja piispa ovat vatvanneet samaa asiaa ja vastaavia Okun srk:n asioita yli 20 vuotta.

Kun uusi mies tuli srk:n ohjaksiin, luulin, että tilanne korjautuisi, koska selostin hänelle asian kirjallisesti hänen tultua remmiin yli vuosi sitten. Selostus perustui kirkon säännöksiin, piispa Matti Sihvosen kanssa käytyihin keskusteluihin ja asessorin pitämään kurssiin siitä, miten pappi pitää kirkollisen hautaamistoimituksen. Kun tulin la 24.1.04 klo 9.45 pitämään hautaansiunausta, kanttori tulee suntion säestämänä rähjäämään miten minun pitää tehdä omia töitäni. 5 min. ennen toimitusta minun ajatukseni menivät jo rukouksen puolelle, että saisin voimaa Jahvelta, ilmoitusperinteen Herralta hoitaakseni työni.

Kanttori tuli puhumaan sotaveteraanien naarvan marssista ja muusta ohjelmasta aivan uutena asiana. Kaikki papintyöhön ja häneen liittyvä yhteistyö on keskusteltu hänen kanssaan jo pari vuotta sitten miten toimimme yhdessä. Kirkon ohjeiston mukaan pappi ja omaiset sopivat hautaan siunaamistilaisuudesta. Asessori itse koulutti, että sinne ei tuoda mitään mitä käsikirjassa ei sanota! Jo kurssilla näkyi kuten vastaavilla kursseilla näkyy, että työkaveri oli keskusteluissa Vaiviossa lämmennyt kollegojensa sympatiassa.

Juuri tälläisia asioita srk:t ovat täynnään. Ne ratkaistaan työntekijöiden ja heidän perheidensä kustannuksella! Luulisi, että yhdet hautajaiset sujuisivat vähemmin vihantuntein: jauhaa tuollaisia asioita kymmeniä vuosia jonkun tai joidenkin vain toivoessa, että ”päästäisiin tuostakin Pirun ihmisestä eroon”! Kurssilla nousi ongelmaksi se, että kaikki rippilapset eivät osaa lukea ja kirjoittaa. Tehkää Te kirkon arvovallat sellaisia toimitusten kirjoja, että lukutaidottomat työntekijät saavat kirjoituksesta selvää! Jos saattoväessä istuu joku paikallinen sotaveteraani, miksi te sallitte hänen tulla sotkemaan hautaansiunaamistoimitusta? Jahven ja Jumalan alttari on jo saastutettu Okussa tarpeeksi monta kertaa Suomen lipulla, järjestöjen lipuilla ja naarvanmarssilla veteraanien erityishautajaissa heidän laskiessaan seppelettä omilleen! Käsikirja sanoo sen mitä siellä tapahtuu ja mitä se ei sano, sitä ei olekaan! Niin opetti asessori R. Mattila. Jokaikisen asian olin käynyt omaisen kanssa läpi ja hän hyväksyi sen.

4. Vaivion kurssin henkeen liittyy myös erään pappi-veljen tapaus. Jos hän valittaa minulle, ettei hän saa kirkon työntekijänä oikeutta, niin ei se voi olla koskettamatta minua. Jos hän ei saa pappina oikeutta srk:ssa ja kirkossa, niin missä sitten? Kysymys oikeudestahan on Raamatun ilmoitusperinteen ydinkysymys. Pappi-veljeni ei tarkoita ”oikeudella” tuomiokapitulin paperia, jonka teksti alkaa: ”Tuomiokapituli on tutkinut tämän asian, ja ilmoittaa oikeuden päätöksenä, että ….”

Pappi-veljen asioita joku lauloi Vaivion syntisten kokouksessa! Meille jotka olemme tavalla tai toisella merkittyjä järjestelmässä, tällaiset kokemukset ovat paitsi kasvattavia, myös raskaita, koska puolustautuminen joidenkin meidän kohdalla johtaa meidän lamautumiseen tai suurempaan kiihkoiluun. Silloin tuomiokapitulihallinto/ srk-hallinto saa sopivan tilaisuuden edistää omaa hyväänsä ja meidän olemisemme virassa muuttuu historiaksi. Siinä tilanteessa meidänkaltaisesten kokemuksessa teidän kouluttajien kolmiyhteinen Jumaluus tuntuu abstraktin kaukaiselta ja julmalta ajatellen oikeudenmukaisuutta. Sitten myöhemmin omat lapset ja muu kotiväki huutaa meille sitä mitä heidän piti kokea pappi-isän raivotessa kotona. Srk-hallinnosta/ kirkon taholta ei ole mitään vastuuta ja huolta miten C-luokkaan heitetylle papille käy tai tulee myöhemmin käymään!

Omalla kohdallani kiitän ylläolevan listan tavallisia seurakuntalaisia, koska he ovat ottaneet riskiä paimenensa rinnalla! Kiitokset heille!

5. Omalla kohdalla 21 vuotta täällä Okussa on ollut sekä ihanaa että helvetin työlästä. Kirkko antoi ihanan tehtävän, kun sain tulla papin virkaan. Koskaan en ole katunut ja epäillyt omaa kutsumustani! Poishan minä hain viime talvena lohijokien ja tuntureiden maahan mutta he eivät kelpuuttaneet!

Sydäntä vaan painaa pappina oleminen sikäli, että nyt vanhempana kirkon palvelijana vasta huomaa miten tyhjän päällä kristillisessä perinteessä ja kirkossa ollaan. Meidän perinteessä puhuu hellenistisen suodattimen läpäissyt ja muuttanut Raamatun, ilmoitusperinteen ja Israelin kansan Jumala. Mutta Israelin oikea Jahve-El-Elohim-Allaha ei puhu. Hän eri nimillä, eri kuvaamismuodoilla, on ainut Jumala eikä mikään meidän hellenisoitunut nimetön versio Yleisjumaluus-kolmiyhteinen Jumala, ja Jeesus-Kristus-Messias!

Ilmoitusperinteessä puhuu Israelin Adonai/ Ha Shem omalle valitulle kansalleen omien valitsemiensa profeettojen, lain ja liiton kautta. Millään muulla kansalla ja uskonnolla ei ole sellaista ainutlaatuista yhteyttä Jahveen ja hänen valmistamaansa pelastukseen Israelia varten. Ilmoitusperinteen Totuudesta jokainen voi lukea täsmäartikkeleja tuhansittain ja jokaisessa niissä näkyy miten pielessä kirkko/ kirkot/ kristityt ovat ilmoitusperinteen edessä! Meillä on ilmoitusperinteestä varastettu aines muuttuneena kirkon historiassa hellenistiselle kielelle ja sen kytkentä Konstantinus Suuren/ juutalaisten tappajan, Rooman valtiokirkon politiikkaan.

Kuten kuvissa osoitan, juutalaiset ovat lähteneet Irakista luvattuun maahan Abrahamin lupauksen mukaan, hajaheimoina pakenivat nälänhädän takia Egyptiin ja sieltä päästyään muodostivat Daavidin valtakunnan perinnön. Matkalla heille eikä kellekään muille puhui universumin ainut Jumala, Jahve! Matkallaan kansa joutui suodattamaan vieraita vaikutteita, valtavia tuhannen vuoden ja satojen vuosien aiooneja, mutta jumalanmiehet Mooseksesta alkaen takoivat kansan päähän Jahven ainutlaatuista Totuutta Abrahamia ja hänen jälkeläisiään varten. Ilmoitusperinteen Totuuteen Abrahamin kautta kuuluvat myös arabit. Me kristityt ennen ja nyt emme kuulu mihinkään sellaiseen. Me olemme auttamattomasti ja ikuisesti ilmoitusperinteen ulkopuolisia syntisraukkoja pakanoita!

Juutalaiset kirosivat kaikki kristityt jo v. 70, aikaan kun alku-srk alkoi käyttää kirjoitettuja evankeliumeja. Kristityt kirosivat Konstantinuksen aikaan 300-luvun alussa kaikki juutalaiset ja Theodosius Suuren aikaan 380-luvulla kirkosta oli tullut keisarin inkvisitiolaitos virkamiehineen, kulttuurilaitos, jossa ei suvaittu vääräoppisiä kirkon sisällä eikä ulkopuolella! Siihen aikaan sanalla ”kolmiyhteinen Jumala” tarkoitettiin eri asioita kuin nykyisin. ”Kolminaisuudessa” ja kristologiassa Kolminaisuuden alaviitteenä voittajakirkko kokosi yhteen ilmassaolevat sadat erilaiset pelastusopit! Otettiin juutalaisilta, assyrialaisilta, Babyloniasta, Egyptistä, gnoosiksesta, mysteeriuskonnoista, Platonin perinnöstä ja tietenkin perinnekokoelmasta sadoissa eri versioissa yhteisnimellä ”kristillinen”.

Juutalaiset yksinkertaisesti tapettiin jo varhain kirkon toimesta: He eivät saaneet kansalaisoikeuksia, ei työtä eikä valtion lakien suojelua! Kristityt ovat, me itse, todella pitäneet pitkän kulttuurimuistin takia huolta, että sadat miljoonat juutalaiset 2000 vuoden aikana ovat päässeet hengestään. Mutta kristittyjen Jumala ”Jeesus-Kristus-Messias” sattuu olemaan juutalainen! Jeshua ei koskaan muutu kristityksi, ei yhdenkään kristityn suojelijaksi! Ainakaan Jahven, Israelin Herran, ilmoituksen mukaan!

Kun me pidämme rippikoulua ohimennen vilauttaen sanan ”alku-srk”, ”Kolminaisuus”, ”Luther” syyllistymme pelkästään salailuun ja vilppiin nuoria kohtaan! Aivan kuin kaikki olisi niin valmista kuin kävisimme tuosta vain yhteiseen pöytään ihanasti kastettuina - vailla uskoa, vailla kaikkea yhteyttä Raamatun Jumalaan!. Mutta kun opettajien taustalla on oma virkaputki, mahdollinen eläkeputki, ja näkyvä ja näkymätön tuomiokapitulin poliisi, se ihmeellisesti vaimentaa suurempaa ”vääräoppisten” mölinää.

Mutta se temppu ei sekään onnistu ikuisesti. Juuri tänään internetin aikakaudella milloin tahansa voimme olla tilanteessa, että meidän/ teidän/ kirkon asemat muuttuvat ratkaisevasti. Siitä kertoo jo se kielto kirkossa, että pelastuksen juurista on ankarasti vaiettava! Eksegetiikka ja kirkon vastustajien henki huutaa kuitenkin Totuutta täällä pimeässä maailmassa! Oppikirjojen mukaan suuri yleisö itki ”koko maailmassa” pelastusta Jeshuan aikaan! Mutta yleisellä tasolla nyt on ajan henki päinvastainen: Ihmiset eivät tarvitse pappeja/ julistajia!

Otetaan vielä esimerkki historiasta. Kun ajatellaan islamin/ muhamettilaisuuden syntyä ja sen äkillistä leviämistä Eurooppaan, on selitetty, että Lähi-Itään oli jäänyt tyhjä kulttuuriaukko. 500-600-700 –luvuilla kristityt lukivat jo aika paljon Raamattua oman kielensä mukaan ympäri Eurooppaa mutta arabien keskuuteen oli jäänyt tyhjiö. Kirkollinen piispojen politiikka Rooman valtakunnan raunioilla oli vastustanut Lähi-Idän kristillistä teologiaa ja kirkollista elämää, koska katsottiin, että sielläpäin oltiin pahasti harhaoppien ja –opettajien lumoissa. Torjunnalla ja julmuudella Lähi-Idän kirkollinen elämä jäi syrjään hyvässä tarkoituksessa, ainakin kirkkopolitiikan näkökulmasta, mutta juuri tuo hyvä tarkoitus avasi jalansijan uuden maailmanuskonnon syntymiselle kristinuskosta ja juutalaisuudesta!

Aluksi on vaikea ymmärtää miten hyvä tarkoitus/ oikea teko/ Jumalan tahdon tekeminen saattaa saada seurauksia, jotka kääntävät koko systeemin nurin. Ja vastaavasti huono/ paha/ hullu toiminta ja teko aikanaan voi saada vallankumouksellisia seurauksia satojen ja tuhansien vuosien kuluttua.

6. Ajatellaan vielä kirkkoa kirkkoruumiina kuten ihmistä ihmisruumiina. Aivan kuten ihmisruumiiseen kapseloituu kaikki kokemukset hedelmöityshetkestä kuolemaan, samoin kirkkoruumiissa, Paavalin ja Lutherin ”corpus Christi:ssa”, ovat lähtemättömästi kaikki ne arvet ja loukkaukset, jotka kirkkoruumis historiassa sai. Siitä poiki 2000–vuotinen kirkon ja sen vartijoiden viha niitä kohtaan, jotka estivät/ estävät kirkon jäseniä näkemästä kirkon arvovallan määrittelemää totuutta.

Tuollainen kapseloitunut viha juutalaisia, muhamettilaisia ja harhaopettajia kohtaan voi vain jatkaa tekojaan saman periaatteen mukaan kuin yksilö, joka hoitamattomana ei koskaan pääse irti vaivoistaan. Jos pääsee, se kestää eräiden teorioiden mukaan yhtä kauan kuin mitä oli se aika jona vaivat syntyivät. Jos neuroosi syntyi 10 vuoden aikana, ko. henkilö voi paremmin hyvän terapian jälkeen 10 vuoden kuluttua siitä, kun aloitti kalliin terapian. Kirkko on ollut poliitikkoineen, keisareineen, eri valtioissa, eri kulttuureissa, eri kielialueilla, vihoineen, loukkauksineen 2000 vuotta. Siis 2000 vuoden kuluttua tästä päivästä on odotettavissa parempaa Totuutta sanankuulijoille, rippilapsille ja kirkon rakkaille työntekijöille! Me tulemme maaksi, sinä ja minä, aika lyhyen teatteriesityksen jälkeen! Kun kuolemme, ei sinusta ja minusta ole mitään jäljellä! Nuorten laulussa sanotaankin: ”Aivan kuin ei mitään koskaan ollutkaan!” Siihen haihtuu suuret komentosanatkin ja suurelta näyttävät systeemit! Milloin toinen kulttuuri moskeijoineen, minareetteineen, piirtyy erämaajärvien ihmeelliseen kajoon! Jos silloin on ihmisiä - niin - ilman meitä, hekään eivät voi kuin sopeutua vallitsevaan systeemiin, uskontoon ja suojella itseään yhteisönsä piiskalta! He maksavat kiltisti kuin Jukolan pojat killinkinsä!

7. Miksi valitsin kirjeen aineksen näyttämölle Teidät? Siksi, että koulutus inspiroi. Ajatellen näitä asioita kokosin sosiaalista verkostoa, josta Okun kappalaisena olen riippuvainen ja joihin pitää saada selvyyttä, oikeudenmukaisuutta. --- Kouluttajille terveisiä tuli jo sanottua ajatellen syksyn kurssia, jatko-osaa pidetylle osiolle. --- Seppo Kuosmanen oli kurssilainen monien meidän syntisten joukossa, jossa näkyy vahva innostus työhön. --- Markku Vasara yritti sanoa jotain tärkeää! --- Markku Koistinen tekee lämminhenkisesti srk-työtä. ---- Mikko Tolonen oli jämäkkä hiljainen puurtaja, joka istui vierellä. ---- Kaapo Björklundilta ja hänen neuvostoltaan odotan muuta kuin syytöksiä ja kanteluita ylöspäin. Pappien kiusaaminen, nöyryyttäminen ja poispotkiminen ei ole teidän kolmiyhteisen Jumalanne tahto eikä varsinkaan Raamatun Jahven. Kasteenne ei suojaa teitäkään Pahalta!

Minun lapseni ja perheeni silmät ovat kosteat ja katkeran vihaiset minulle, pappi-isälle, kun he muistavat hengessään sen 20 vuoden ajan, jolloin kirkkoneuvosto Fuhrerin tempuilla tuomiokapitulin siunauksella antoi Pirun riivata meidän perhettämme tökkien. - Kolmea seurakuntalaistani kiitän hetkistä, jotka olen saanut olla heidän puolueettoman rakkautensa ympäröimä. --- Pappi-ystävää ajattelen lämmöllä: Mistä, helvetistäkö, me saamme kirkon pappeina oikeudenmukaista kohtelua? Antaako Jahve meitä ja muita työntekijöitä riivata, jotta Jahven asia menisi tälläkin näyttämöllä eteenpäin ja jotain siitä koituisi Israelin lupauksen hyväksi.

Me tulemme maaksi, sinä ja minä! Toiset näkevät, jos näkevät, mitä seurauksia meidän hyvästämme/ pahastamme tänne jää tahi poikii!? --- Piispasta en sano tässä kirjeessä.

8. Tänään olin yksin pilkillä erämaassa. Ajatukset alkoivat kiertää ja hiertää ”mielikuvamaailmassa”, kuten kurssilla hienosti selostettiin Kolmiyhteisen ihmeellisen asian edessä. Tein tulet erämaalammen rantaan. En tuntenut silloin yksinäissyyttä. Minulla oli eväät. Tulella kärvensin retkiruokaa, oli täysin hiljaista. Annoin mielikuville ja sielun hengitykselle sijaa. Seisoin lumisen loppumattoman kentän laidassa. Suljin silmäni. Mitä ajattelin? Ajattelin kurssin kolmiyhteistä Jumalaa, Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä. Silloin alkoi itkettää. Avasin silmät, mitään ei tapahtunut. Suljin silmäni. Kuului vain tuulen loppumatonta huminaa täydellisessä pimeydessä. Katseeni siirtyi loimottavaan tuleen, kiertävään savuun autiossa ympäristössä. Silloin mieleen tuli vanha ilmoitusperinteen kertomus Mooseksesta, tulesta ja savusta, jossa Jahve Ilmestyi hänelle. Niin, yksinkertaista se on, Jahven, Pelastuksen Totuus. Hän kutsuu ilmoitusperinteen sisällä ulkopuolisia pakanoita, meitä, yhteyteensä, omaan kansaansa ja sen kautta! Se on maailman valo. Juutalaiset ovat oikeassa pelastuksen kannalta, me vain väärässä. Aivan kuin yksilöihmisen on palattava samaa tietä kotiinsa päästäkseen sinne, meidän kirkkona on palattava samaa tietä mistä erkanimme, Israelin yhteyteen. Ilman sitä yhteyttä emme pääse ilmoituksen kotiin, ei yksikään meistä! Jos meillä olisi kimpassa mukana juutalaiset ja Israelin kansan perinne, meillä olisi konkreettinen maa-alue ja kansa, johon liittyä itse ja johon realisoida ja peilata moiset teoreettiset oppimme! Vihamme juutalaisia kohtaan, antijudaismi, kostautuu meille ja meidän lapsillemme, samoin vihamme husseinilaisia kohtaan vetämämme ”pahan akselin” tällä- ja tuollapuolen

9. Tästä tulikin pitkä kirje. Ette antaneet kurssilla puhua! Ei ollut hedelmällistä ilmapiiriä! Elämän aika menee niin nopeasti, että jos meinaa työkaverillekin kirjoittaa, se on tehtävä tänään eikä huomenna. Jonakin päivänä meillä kellään ei ole huomenta.

Sekään ei tunnu oikealta, että antaisin joidenkin hirttää minut ja läheiseni! Ilmoitusperinteen Jahve kyllä saarnaa rakkautta ainakin omilleen ja vaikka minä syntinen kristittynä en hänen omansa olekaan tiukassa mielessä, uskallan silti odottaa häneltä siunauksen tuulahdusta.

Tässä papillisessa ojankaivuussa Okussa Piru huutaa minun päälleni, kun yritän tehdä mahdollisimman oikein! Ei Teillä satu olemaan konstia, viisasten kiveä, minun ja perheeni hyväksi!? Oli mukava kirjoittaa Teille. Katsottehan te olevanne Jumalan lapsia ja kuuluvanne ihan oikeaan väkeen! Jos olen oikein Teitä ymmärtänyt ja Teidän laitostanne, ei Teitä mikään ainakaan pakota minuakaan ja läheisiäni halveksimaan! Jos olen Teitä yhtäkään kovasti loukannut, pyydän sen todistajien läsnäollessa anteeksi! Minusta, saarnoistani, muusta papin työstäni saatte jokainen olla vapaasti mitä mieltä tykkäätte!

Halusin kertoa Teille omat ajankohtaiset kuulumiset ja jostain sellaisesta Te toiset suupaltit saittekin puhua ylen runsaasti siellä kurssilla! Useimmat jäivät pahasti sivuun ja jotkut jopa tahallaan jätettiin. Huomenna on toinen vapaapäivä, sitten alkaa taas se ojankaivuu. Tänä iltana kiitän Israelin Jumalaa vaimosta, lapsista, kaikesta lapsuuteen ja matkaani liittyvästä, työpaikastani ja varsinkin siitä, jos saan tavata kotikäynneillä ihmisiä. Heillä ne vaikeudet vasta ovatkin! Heihin verrattuna ainakin meillä papeilla = paimenilla menee liian hyvin. Miettikäämme kaikki yhdessä ja erikseen, milloin pitää toimia hyvin ja milloin olisi oikein toimia väärin. Omasta puolestani olen syyllinen syntinen kuolevainen ihminen. Kun käyn pian iltalevolle, ajattelen Teitä yön pimeydessä.

Iii

I

S S

L

A A

M

KRISTINUSKO

JESHUA

JUUTALAISUUS

terveisin

Jorma Luostarinen

maan mato