Heippa

Elokuu alkaa taittua elämämme aikatauluksi.

Olen ollut nyt työttömänä pari kk - ilman kassan päivärahaa, ilman kelan päivärahaa ja ilman soskun turvaa. Kuukausi olisi vielä tätä puutetta ja sitten olisin kesälomalla syyskuun. Työt siis alkaisivat - ainakin tahtoa on tässä vaiheessa ja oikeus tulla töihin - lokakuun ensimmäinen päivä.

Kukaan ei tiedä miltä rupeaa tuntumaan töihin palaaminen. Maksumiehiäkään korvaussysteemeihin ja helppoon leipään ei ole näkyvissä.

Näistä elämän kysymyksistä on mukava ollut jutella Sinunkin kanssasi!

On puhuttu ilosta ja surusta, läheisten voinneista, kuolemasta, mutta Jumalasta niin vähän, siitä mikä meidät pirun ihmiset pelastaa. Niinhän siinä käy, kun emme usko Jeesukseen ja hänen köyhien, murheellisten ja nälkäisten valtakuntaan! EMME USKO SIIHEN MIKÄ JA KEN VOI MEIDÄT PELASTAA.

Olisi iloni päästä vielä saarnaamaan, vaikka ankara tuhoava vastustus on vienyt minut pois srk:n juhlista ja yhteisestä kokoontumisesta pyhillä paikoilla jo usean vuoden ajan.

On vaikea nähdä isompaa merkitystä, kun pidän erottamistani vääränä ja tekaistuna juttuna. En tehnyt pahempaa kuin kerroin millainen Jumalan valtakunta on! Tilanteeni ei kuitenkaan vähennä kokemuksessani tekemäni työn arvoa eikä se vähennä SITÄ USKOA MIKÄ MINULLA ON IKÄNI OLLUT. Jos srk:ssa uskottaisiin Jeesukseen, olisivat ratkaisut, pelin Henki ja arvomaailma toinen!

Mutta toinen juttu onkin tilanne, jossa rahaa ei tule mistään.

On AUTUASTA olla köyhä ihminen edes hetkisen ja nähdä se valtavan ihana Jeesus Galilealainen, joka perinteessämme tulkitaan köyhien kuolevaisten ihmisten VAPAHTAJAKSI. Kunpa kirkossa saisi siitä puhua pelkäämättä!

Outokumpu 28.7.2002 11:36:48