KUOPION HIIPPAKUNNAN PIISPA RIEKKINEN JA TUOMIOKAPITULIN JÄSENET
EI-PYYDETTY LISÄSELVITYS 24.1.2006
Lähetän Teille nyt pari viikkoa etukäteen kynttilänpäivän ( 5.2.2006 ) saarnani ( 7 s. ) ja johdantosanat ( 1 s.) ynnä valokopiosivun uusimmasta Kuopion hiippakunnan tiedotuslehdestä Capitol 1/ 06 ( 1 s. ). Lehden sivulla 19 asessori Lauri Oikarinen kertoo aloittaneensa asessori-kautensa viime joulukuun alussa.
Kun luin jutun väliotsikon ”Kurinpitomenettely ei ole ratkaisu kriiseihin”, mieleen tuli käyntini 15.12.2005 tuomiokapitulin istunnossa. Siinä olin syytteessä kirkon tunnustusta koskevassa asiassa. Kokouksessa mukana oli myös asessori Oikarinen. Lähetän tämän lisäselvityksen siksi, että
Jumalan oikeudenmukaisuus saisi oikeusasiassa tapahtua.
Jotta Te sielläpäässä ymmärtäisitte mitä saarnoillani sanon - suhteessa siihen mitä papin pitääkin sanoa ”tunnustuksen mukaan”.
Suomen Ev.-Lut. Kirkon tunnustus on laaja ja syvällinen asia ollut aina, mutta nykyaikana kysymystä terävöitetään ekumeenisesti, Luterilaisessa Maailmanliitossa ja kirkkomme sisällä mitä erilaisimmissa piispojen, hallintoyksiköiden ja srk-sovellutusten yhteydessä.
Kun piispan johdolla tkli piti kokoustaan 15.12.2005, näkyi lakimiesasessorin esittämissä kysymyksissä perinteellinen valtiokirkkoperinteen henki ( katso saarna ) ja lutherilainen 2 regimentin periaate. Piispalla näytti olevan lakimiesasessorista hyvinkin erilainen rooli ja työnjako. Tilanteen tkli-asetelmat näkyivät. Mutta ne eivät ole mittapuu ”tunnustuksen” tarkoitteelle.
Jäin ihmettelemään läsnäolevien pappis-tuomareiden oikeudenkäyttöä: Olemme työssä samassa ”firmassa” ( kuten piispainkokous sanoo ), olette lukeneet samat läksyt ja kirjoitelleet samoista asioista, mutta piditte minua muukalaisena opettamaan ja saarnaamaan srk:ssa! Ette valvo ja tuomitse ystävä-pappejanne samojen mittapuiden mukaan, oikeudenmukaisesti!
Teidän tulee arvioida saarnojani ”Raamatun profeetallisten kirjoitusten valossa”, jota ”tunnustuksen mukaan” tarkoittaa. Siinä valossa ei näy mitään Jerushalajimin arameankileisen srk:n /qahal jälkeisiä valtiokirkkoperinteen luomuksia! Kun seuraatte saarnoissani toistuvaa perussanomaa yhdessä päivän rippisanojen kanssa, liikutte siinä ”Hengessä”, jonka saarnani alussa olen määritellyt. Se VT:n Henki ei formuloi ilmoitustaan myöhemmän pakana-kirkon dogmatiikan ja hallinnon mukaisesti.
Julistuksen perustana on siis pyhä kirjoitus ja sen sanoma. Kirkon asetusten mukaan siitä saarnataan. Kirjoituksia myöhempi kirkkolain ”tunnustus” tklin käyttämässä merkityksessä ei tule koskaan olemaan parempaa kuin VT:n ja UT:n Jahvee:n puhe. Emme me voi pappeina valehdella sanan Totuudelle silloinkaan kun sen edessä kirkon perinne paljastuu. Keksimällä uusia synnintunnustuksia kirkko yrittää päästä syyllisyydestään.
Jääkö asessori Lauri Oikarisen juttu eräänlaiseksi pakkopullaksi lukijan roskakoriin vai hyväneleen näytteeksi tklin taholta hiippakunnan työntekijöille: ”Kyllä me teitä täällä päässä ajattelemme?
Okun srk:ssa riitoja on ajateltu minunkin aikaan jo 24 vuotta. Kanteluillaan srk-hallinto katsoo yhä anovasti tkliin päin.
Lähetän aineiston siksi, että haluan pitää työpaikkani ja toimia itse avoimesti ja rehellisesti silloin kun oikeuttani loukataan. Nykyvuosina olen ollut oikeampi sananjulistaja kuin arvostelijani.
Asessori Oikarisen lehtijutun hengessä sanoisin, että Kuopion hiippakunnan tkli Suomen Ev.-Lut. Kirkon hallintoviranomaisena ja tuomarina on jakanut Okun srk:lle olematonta oikeutta.
Ette ole ottaneet vastuuta, ettekä antaneet vastuullisille.
Kiistän esitetyt syytteet.
Okussa tiistai, 24. tammikuuta 2006
Jorma Luostarinen
Outokummun kappalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti