Johdantosanat 171004
Kirkkokäsikirja puhuu 20. sunnuntaina helluntain jälkeen uskosta ja epäuskosta. Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä, loukkaantuivat, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat jokaisen sydämessä. Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan uskonsa perusteita.
Nyt synnintunnuksessa jokainen tunnustaa oman vian. Suomen Ev.-lut. kirkko on tunnustanut syntinsä juutalaisille asiakirjassa Kirkko ja Israel 2000. Siihen on vaikuttanut yhden Jumalan islam, joka syntyi juutalaisuudesta ja kristinuskosta.
Juutalaisuudesta syntyi kristinusko ja ”tuhoisa vastakkainasettelu” alkoi.
Kirkko ”hylkäsi juutalaiset”, tarvitsee ”katumusta ja parannusta”.
”Syyllisyys” näkyy juutalaisvainojen ”joukkotuhossa (shoa)” Natsi-Saksassa.
Suomen kirkko ”on pettänyt oman kutsumuksen sovituksen ja rakkauden asiassa”.
”Jeesus ja ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia”.
”Pesäero juutalaisiin juuriin” on ”kristinuskon yksi kohtalokkaimmista virheistä”.
”Kirkon teologiaa on leimannut voimakas juutalaisvastainen pyrkimys”.
Radikaali tunnustus syntyy Raamatun tutkimuksesta, epävakaasta maailmanpolitiikasta ja maailmankuvan muutoksesta. Syntyy tilanne, jossa elämä menee kirkon ohi sen löytämättä uskottavaa itsensä perustelua. Perinnelaitos anoo nyt komennon ja oikeaoppisuuden sijaan armoa itselleen ja kristityille! Se kieltää asioita, jotka ennen olivat Jumalan totuus! Mitä on edessä, näkyy vasta meidän jälkeen. Silloin pelastusperinteen Jahve toteuttaa kirkon historia työkalunaan oman kansansa täyttymyksen.
Kuoleva syyllinen maan tomu kaipaa pelastustotuutta, kun valtalaitoksen kutsumus liukenee ajanhenkeen. Tänäänkin sielu hakee ikuista mysteeriä. Meidän perinteessämme kirkko on kanavoinut tien Jeesuksen kautta nimettömän Jumalan luo. Alkukirkko kirosi uskon juutalaisen juuren, mutta siunaukset kelpasivat keisarin valtiokirkolle! Historian henkilönä Jeesus ei voi tarkoittaa muuta kuin juutalaista Jeshuaa (islamin Isa). Hän sanoi Isäänsä Allahaksi. Yhteydestään irrotettuna Jeesuksella voidaan tarkoittaa mitä tahansa!
Me pakanakristityt olemme uskoneet kulttuurin pelastuslaitokseen 2000 v., mutta nyt se itse kysyy tarkoitustaan! Ei ihme, kun juutalaisten asiat on saarnattu meidän omiksemme! Asiakirjassa hylätään kirkko jumalanvaltakuntana ja hyväksytään juutal. Jeshua ilman antisemitismiä!
Muinaisen Lähi-Idän yhden Jumalan elämänpuu kasvaa yhä seemiläisessä perinteessä. Muslimien ja meidän yhteinen pelastus on elämänpuun ympärillä olevaa kolmen perinteen ykseyttä!
Okussa 13.10.2004
Jorma Luostarinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti