Okun srk polttaa rahaa.

Olen seurannut sivusta miten srk:ssa lappaa vierailijoita, vaikka omia pappeja on joka lähtöön. Minun aikaan vieraille maksettiin palkkio työstä, liturgille, saarnaajalle, tilaisuuden pitäjälle. Raha oli jo silloin tiukilla, ja mitä se on tänään!?

Miettisen rilluaikaan tuhlattin paljon. Hänen työkaveri-ystävänsä kävivät ulkomailla työajalla. Srk maksoi matkat ja kuukausipalkka päälle. Piispa Sihvonen patisteli khraa, että jumalanpalvelukseen osallistuvien määrä pitää saada nousemaan. Siksi hän käytti vierailijoita, srk maksoi. Alhaiseen osallistumiseen olin minä todistajien mukaan syypää: ”luuseri”, ”väärä”, ”väärämurteinen”, ” minkä takia srk:laiset eivät halunneet” nähdä pappiaan srk:n juhlissa ja kirkollisissa toimituksissa. Miettinen ratkaisi ongelman palkkaamalla vierailijoita, jotta piispa olisi tyytyväinen ja srk:ssa vallitsisi rauha. Minua korvaamaan kutsuttiin kaukaa toisista kaupungeista ”hyviä pappeja” toimittamaan kasteita, vihkimisiä ja hautauksia srk:n laskuun kiukutteleville srk:laisille. Jossain vaiheessa talouspäällikkö Raimo Turunen laittoi topin khran tuhlailulle ja ihmisten rahojen väärinkäytölle. Minulla oli lokosat ajat: Palkka tuli, vaikka tein minimaalisesti töitä. Minkä minä mahdoin, kun ”srk ei halunnut” minua töihin ja valitti valtion valtiokirkon tuomiokapituliin!

Kelpaamattomuudestani se kotikäyntityö alkoi. Käyntejä tuli 16000 ja tilintarkastaja piti sitä rahan tuhlaamisena. Khra katsoi, että työ oli ”minun omiani” eikä srk:n työtä, vaikka minä olin diakoniasta vastaava pappi! Kotikäyntityö on diakoniaa! Laiskuus ja hyötyminen ihmisten rahoista ei minulle sopinut pitemmän päälle, vain joitakin vuosia. Tuntoni ei sietänyt sitä, että nostan papin palkan ja lorvailen pihalla savustamassa siikoja. Kirkkoneuvosmies opettaja Reino Ikonen alkoikin huudella Kummun koululta pihallemme: ”Eikö papin pitäisi olla töissä?”

Vuosikymmenten kuluessa srk:ssa tapahtui linjauksia mutta perusteema pysyi. Määräaikaisista ulosheitoista huolimatta pysyin töissä, 3 v potkintakaan ei onnistunut. Silloin khra meni toiseen laitaan: Vierailijoita ei enää näkynyt mutta minun piti tehdä kaikkien pappien työt! Kun olin heikoimmillani ison potkimisen jälkeen, hän tumppasi minut joka lähtöön, kun aikaisemmin oli kaikista syrjäyttänyt: kauneimmista joululauluista, lestadiolaisten kirkkopyhistä ja kaikista arvo-ihmisten pippaloista

Parhaimmillaan minulla oli 5-7 saarnavuoroa peräkkäisinä sunnuntaina! Sitä kummasteli myös kirkkoneuvosmies Veikko Kettunen. Kesäloma oli alkamassa ja perheemme suuntasi nenää Norjan Vestertanaan, Jäämeren mökille. Kiitos Pirkolle! Kyllä satoi saarnavuoroja: Ennen lomaa oli 3 peräkkäin, heti loman jälkeen 3 peräkkäin, plus muut virkatehtävät. Mutta satoi kantelujakin, 15, jopa 3 yhtä aikaa. Tein loman jälkeiset saarnat valmiiksi ennen lomaa, jotta saisin ajatus vapaana rentoutua turskia kalastellen Jäämerellä. Kun loma päättyi ja katsoin työnjaon päivyriä : Olipa tumpattu taas minulle kaikki pappien työt! 2 viikossa Jäämeren virkistys sammui!

Mikä lienee nyt riivaajan nimi Okussa, kun vierailija-saarnaajia ja –liturgeeraajjia vilisee? Minun rikokseni oli, että minulla oli kieli väärinpäin ( syytös: tunnustuksenvastainen puhe) ja olin kaikin puolin vääränkokoinen ja -näköinen. Kaavin papilla oli 30 sitten vääränlaiset kasvot, häntä ei haluttu. Pastori Jorma Karppi Joensuussa oli joillekin ”väärä”, ei haluttu. Minäkin olin ”väärä” piispa Matti Sihvoselle ja eräässä kastetilaisuudessa 5- vuotiaalle pojalle, joka sanoi: ”Sinä et ole oikea pappi!” Ajattelin pääkopassani: En minä olekaan mutta nyt minä pidän pyhän kaste-toimituksen.

Tänään on Okun srk:ssa erikokoisia ”papinnäköisiä” pappeja, jokaiseen makuun ikioma ”hyvä ja oikea” pappi. Mutta srk:lainen ei saata ymmärtää sitä, miten monta kertaa pappi itkee yksinäisyydessään laumansa julmuutta. Ei tule piispan legioona ja piispa-paimen auttamaan! Ei tule hätiin kirkkoneuvoston ”hyvä uskovainen”! Kukaan ei ota vastuuta, mutta söhimistä valtiokirkon laitoksessa riittää!

Mikä jurppii, kun kirkkoneuvosto vie rahat vierailijoille! Ei vierailija rakenna srk:n elämää, vaikka khra Kari Kanala H:gin Paavalin kirkossa tuo jumalanpalvelukseen tanssipimuja ja Rantakylän khra houkuttelee kirkkoon väkeä sorja-vartaloisella tanssi-saarna-pastorilla! Sana ”piispantarkastus” tarkoittaa piispan tarkastamista - ensi syksynä.

Jorma Luostarinen

 

Salomon tuomio

VT:ssa kerrotaan tapaus. Oli 2 äitiä, jotka olivat synnyttäneet lapsen. Toinen äiti väitti, että toisen äidin lapsi oli hänen. Kuningas Salomo sanoi: ”Halkaistaan lapsi, kumpikin saa osansa”! ” Ei!” , huudahti lapsen oikea äiti. Totuus paljastui. Jos valtiokirkossamme on oikeasti oikeudenmukainen Jumala, silloin ei jäädä puolitotuuksiin!

Tuomiokapituli on Kuopion hiippakunnan valtiokirkollinen virasto Kuopiossa Vuorikatu 22. Siellä on mm. sihteereitä kirkon eri työalojen mukaan. Tuomiokapitulin istunnoissa piispan johdolla käsitellään hiippakunnan asioita, koskien mm. kirkon omaisuutta, toimintaa ja yhteyksiä yhteiskuntaan. Papille tuomiokapituli on tuomioistuin: Ilmiannettuna eli syytettynä pappi kutsutaan tuomiokapitulin jäsenten eli kirkkoherra-asessorien ja piispan, puheenjohtajan, eteen, vastaamaan. Tuomiokapituli käyttää kirkon itsehallintoa valtion julkis-oikeudellisena tuomarina ja se vastaa valtion käräjäoikeutta. Jutuissa pappi voi palkata asianajajan valtiossa.

Minun tarinani ei ole minun vaan julkis-oikeudellisen srk:n asia. Kun Okun srk teki minusta 15 kantelua, kävin siis tuomiolla usein. Lopulliset päätökset jutuissa tulivat vasta 3-5 v jälkeen, jos olin valittanut ylempään oikeuteen . Olin tuomiolla jopa 3 jutussa yhtä aikaa. Rytäkässä opin. Srk:lainen voi valittaa papista mistä tahansa syystä: tukasta, vaatteista, kengistä ja kielimurteesta. Srk:laisella ei ole mitään riskiä tuomiokapitulin taholta. Srk:lainen todistajana ei ollut koskaan läsnä oikeudessa. Todisteet kerättiin selkäni takana hyväveli-yhteyksistä, huhuista, juoruista ja soittamalla kirkkoneuvostolle ja –valtuustolle. Tuomiokapituli ei ole srk:laisen tuomari, vain papin.

Papin asema srk:ssa on sellainen, ettei papin kannata valittaa srk:laisesta eikä riidellä valtion raastuvan oikeudessa srk:laisen kanssa. Jos minä olisin haastanut srk:laisia raastuvanoikeuteen herjauksista ja solvauksista, en olisi ollut 25 v Okun pappina, koska asiaa ymmärtämättömät srk:laiset olisivat uskoneet vain sen puolen, minkä kirkkoneuvosto, kirkkovaltuusto ja tuomiokapituli kimpassa olisivat riidasta julkistaneet. Valtion laitoskirkon tuomiokapituli käyttää arvovaltaansa hallinnan välineenä ja yksityisen papin on mahdoton puolustaa oikeuttaan sitä vastaan. Kapitulin piispa hoitaessaan hiippakuntahallintoa käyttää hyväkseen kunkin srk:n omia työntekijöitä viedäkseen srk:aa eteenpäin. Kukaan ei ota henkilökohtaista vastuuta siitä, miten papille ja hänen perheelleen käy, kun riidellään puolueellisesti 25 v! Uusi pappi saadaan aina, kun edellisestä on päästy! Jutut jäävät selvittämättä!

Rääkkylässä tuomiokapitulin linjaus näkyi: Pappiveljen ajojahti päättyi vasta, kun kiusattu pappi tuomiokapitulin kourissa eläköityi ja srk lakkautettiin. Okun linjauksessa minun 25 vuotta ja 16000 kotikäyntiä varsinaisten töiden päälle palkittiin heittämällä ulos virasta ja pappisoikeuksista eli pappisvirasta, jonka olin saanut Kuopion tuomiokirkossa pyhässä pappisvihkimyksessä v 1975. - Kaikki meni! Syyte oli ”tunnustuksen vastaisuus” eli se mitä olin saarnoissa sanonut. Kirkkoneuvosto teki sen eteen kaiken, esim. siten, että pakotti srk:mestarin nauhoittamaan saarnani salaa ja avoimesti vuodesta toiseen tuomiokapitulin piispalle. Khra tökki sormellaan rintakehääni sakastissa lähtiessäni jumalanpalveluksen liturgina alttarin eteen: ”Nyt puhut kunnolla!”

Kun viimeisen kerran olin tuomiolla, sanoin: ”Ei kai kaikki ole väärää mitä saarnaan; voitteko yksilöidä syytteet, niin voin niitä tarkastella.” ”Ei”, sanoi tuomari: ”Riittää, että me tiedämme.” Niinpä opiskeluun satsatut vuodet, rahat ja 30 v työkokemus nollautui lopullisesti kuin läpihuutojuttuna. Onko nyt tilastot parantuneet? Minun syyni oli, että ihmiset eroavat kirkosta ja olin srk:aa haittaava ”luuseri”, ”ilmiannettu”, ”ilman ystäviä”, ”murheenkryyni”, jonka housuja Kummun koulun yläasteen pojat saivat repiä alas 2 kertaa Puu-Kuokkasen kulmalla keskellä kesäpäivää! Minä en saanut arvovaltaisen piispan edessä inahtaakaan mutta hän sai matkia murrettani ja hyppiä kuin lapsi tasajalkaa!

Raamatun Salomon tuomiossa syntynyt vauva piti halkaista eli jakaa, jotta riitelijäpuolet saisivat osansa, vauvan. Tasapeli, puolet kummallekin!. Jutussa tuomari puolitti syntyneen riidan kokonaisuuden saadakseen totuuden esiin. Hän jakoi siten oikeutta eri osapuolille. Silloin todistajasta tuli valehtelija ja valehtelijasta totuuden puhuja! Todistaja jäi ilman vauvaa ja alkuperäinen valehtelija iloitsi omasta vauvastaan, joka tuotti iloa koko suvulleen. Kiitos työkaveri Seppo Martikainen!

Jorma Luostarinen

Seurakunnan rähinästä