Salomon tuomio

VT:ssa kerrotaan tapaus. Oli 2 äitiä, jotka olivat synnyttäneet lapsen. Toinen äiti väitti, että toisen äidin lapsi oli hänen. Kuningas Salomo sanoi: ”Halkaistaan lapsi, kumpikin saa osansa”! ” Ei!” , huudahti lapsen oikea äiti. Totuus paljastui. Jos valtiokirkossamme on oikeasti oikeudenmukainen Jumala, silloin ei jäädä puolitotuuksiin!

Tuomiokapituli on Kuopion hiippakunnan valtiokirkollinen virasto Kuopiossa Vuorikatu 22. Siellä on mm. sihteereitä kirkon eri työalojen mukaan. Tuomiokapitulin istunnoissa piispan johdolla käsitellään hiippakunnan asioita, koskien mm. kirkon omaisuutta, toimintaa ja yhteyksiä yhteiskuntaan. Papille tuomiokapituli on tuomioistuin: Ilmiannettuna eli syytettynä pappi kutsutaan tuomiokapitulin jäsenten eli kirkkoherra-asessorien ja piispan, puheenjohtajan, eteen, vastaamaan. Tuomiokapituli käyttää kirkon itsehallintoa valtion julkis-oikeudellisena tuomarina ja se vastaa valtion käräjäoikeutta. Jutuissa pappi voi palkata asianajajan valtiossa.

Minun tarinani ei ole minun vaan julkis-oikeudellisen srk:n asia. Kun Okun srk teki minusta 15 kantelua, kävin siis tuomiolla usein. Lopulliset päätökset jutuissa tulivat vasta 3-5 v jälkeen, jos olin valittanut ylempään oikeuteen . Olin tuomiolla jopa 3 jutussa yhtä aikaa. Rytäkässä opin. Srk:lainen voi valittaa papista mistä tahansa syystä: tukasta, vaatteista, kengistä ja kielimurteesta. Srk:laisella ei ole mitään riskiä tuomiokapitulin taholta. Srk:lainen todistajana ei ollut koskaan läsnä oikeudessa. Todisteet kerättiin selkäni takana hyväveli-yhteyksistä, huhuista, juoruista ja soittamalla kirkkoneuvostolle ja –valtuustolle. Tuomiokapituli ei ole srk:laisen tuomari, vain papin.

Papin asema srk:ssa on sellainen, ettei papin kannata valittaa srk:laisesta eikä riidellä valtion raastuvan oikeudessa srk:laisen kanssa. Jos minä olisin haastanut srk:laisia raastuvanoikeuteen herjauksista ja solvauksista, en olisi ollut 25 v Okun pappina, koska asiaa ymmärtämättömät srk:laiset olisivat uskoneet vain sen puolen, minkä kirkkoneuvosto, kirkkovaltuusto ja tuomiokapituli kimpassa olisivat riidasta julkistaneet. Valtion laitoskirkon tuomiokapituli käyttää arvovaltaansa hallinnan välineenä ja yksityisen papin on mahdoton puolustaa oikeuttaan sitä vastaan. Kapitulin piispa hoitaessaan hiippakuntahallintoa käyttää hyväkseen kunkin srk:n omia työntekijöitä viedäkseen srk:aa eteenpäin. Kukaan ei ota henkilökohtaista vastuuta siitä, miten papille ja hänen perheelleen käy, kun riidellään puolueellisesti 25 v! Uusi pappi saadaan aina, kun edellisestä on päästy! Jutut jäävät selvittämättä!

Rääkkylässä tuomiokapitulin linjaus näkyi: Pappiveljen ajojahti päättyi vasta, kun kiusattu pappi tuomiokapitulin kourissa eläköityi ja srk lakkautettiin. Okun linjauksessa minun 25 vuotta ja 16000 kotikäyntiä varsinaisten töiden päälle palkittiin heittämällä ulos virasta ja pappisoikeuksista eli pappisvirasta, jonka olin saanut Kuopion tuomiokirkossa pyhässä pappisvihkimyksessä v 1975. - Kaikki meni! Syyte oli ”tunnustuksen vastaisuus” eli se mitä olin saarnoissa sanonut. Kirkkoneuvosto teki sen eteen kaiken, esim. siten, että pakotti srk:mestarin nauhoittamaan saarnani salaa ja avoimesti vuodesta toiseen tuomiokapitulin piispalle. Khra tökki sormellaan rintakehääni sakastissa lähtiessäni jumalanpalveluksen liturgina alttarin eteen: ”Nyt puhut kunnolla!”

Kun viimeisen kerran olin tuomiolla, sanoin: ”Ei kai kaikki ole väärää mitä saarnaan; voitteko yksilöidä syytteet, niin voin niitä tarkastella.” ”Ei”, sanoi tuomari: ”Riittää, että me tiedämme.” Niinpä opiskeluun satsatut vuodet, rahat ja 30 v työkokemus nollautui lopullisesti kuin läpihuutojuttuna. Onko nyt tilastot parantuneet? Minun syyni oli, että ihmiset eroavat kirkosta ja olin srk:aa haittaava ”luuseri”, ”ilmiannettu”, ”ilman ystäviä”, ”murheenkryyni”, jonka housuja Kummun koulun yläasteen pojat saivat repiä alas 2 kertaa Puu-Kuokkasen kulmalla keskellä kesäpäivää! Minä en saanut arvovaltaisen piispan edessä inahtaakaan mutta hän sai matkia murrettani ja hyppiä kuin lapsi tasajalkaa!

Raamatun Salomon tuomiossa syntynyt vauva piti halkaista eli jakaa, jotta riitelijäpuolet saisivat osansa, vauvan. Tasapeli, puolet kummallekin!. Jutussa tuomari puolitti syntyneen riidan kokonaisuuden saadakseen totuuden esiin. Hän jakoi siten oikeutta eri osapuolille. Silloin todistajasta tuli valehtelija ja valehtelijasta totuuden puhuja! Todistaja jäi ilman vauvaa ja alkuperäinen valehtelija iloitsi omasta vauvastaan, joka tuotti iloa koko suvulleen. Kiitos työkaveri Seppo Martikainen!

Jorma Luostarinen