maanantai 15. heinäkuuta 2024
KIRKON EPÄUSKOISET 2 -80-luku
Olen suuresti pettynyt toimenkuvaani, joka estää minua kertomasta vakaumuksestani. Papin työ
muotoutuu sellaiseksi, että minun on sekä ylitettävä että alitettava itseni. Kirkossa virka käy
persoonallisuuden edellä. Enemmän tai vähemmän olen kokenut joutuneeni ristiriitaan uskonnollisen
yhteisön perinteellisen ajattelutavan kanssa. Koettu paine on tullut lähinnä aktiiviseurakuntalaisten, ns.
uskovaisten taholta. Minun on aivan mahdoton samaistua heidän kristityn ihanteeseensa. Antoisimmat
ja vapauttavimmat yhdessäolohetket olen kokenut niiden kanssa, jotka valittavat jäämistään kirkon
ulkopuolelle.
Lopullisen sysäyksen kirjan kirjoittamiselle antoivat minusta tehdyt 2 kantelua viime vuonna. Haluan
liittää ne johdantoon, jotta lukija ensin ne luettuaan voisi helpommin ymmärtää kirjoitustani. En erittele
kanteluita vaan pidän niitä dokumentteina esittämilleni asioille. Ihmiset itse todistavat niissä
epäuskostaan, jota kirkossa väärin kutsutaan uskomiseksi. Kanteluaines on yleistettävissä koko kirkon
kuvaan.
KIRKON EPÄUSKOISET 1 1980-luku
Tämä kirja on pitkän kehityksen tulos. Kirjoitin ensimmäisen version jo 2 vuotta sitten mutta silloin se jäi
sellaisenaan mappiin.
Pappisvuosien varrella olen kokenut työni vaihtelevia hetkiä. Työ on ollut antoisaa herättäen mietteitä
mutta joskus tilanteet tuntuvat niin vaikeilta, että työ alkaa tosissaan väsyttää. Sitä srk:n ihmiset eivät
ymmärrä. Kuinka usein olenkaan etsinyt tasapainoa unelmieni ja todellisuuden väliltä. Seurakuntatyö
on todella arkista.
Minulla on kyselevä ja pohdiskeleva asenne ihmiseen, elämän ilmiöihin ja tietämiseen, ja se vaikuttaa
keskeisesti työtapaani. Mielelläni osallistun lehtien palstoilla käytäviin keskusteluihin, kirjoittelen
itselleni pöytälaatikkoon ja haluan ymmärtää aikakauden ihmistä. Mitään lopullisia totuuksia minun on
vaikea nähdä, puhumattakaan tyrkyttää toisille. Haluan opiskella jatkuvasti, osallistua kursseihin ja
seminaareihin.
perjantai 5. heinäkuuta 2024
POIKKEAVAN JEESUKSEN VALOSSA
Olen vuoden ajan kirjoittanut uudelleen puheita ajalta, jolloin olin pappi, ja supistanut ne 1000 tarinaksi. Huomaan,
miten hyvä srk minulla on ollut: Sain olla töissä vuosikymmenet, tavata tuhansia ihmisiä ja toteuttaa kutsumustani.
Srk auttoi minua monin tavoin läpikäymään omaa uskomiseni kamppailua. Kiitos kaikille srk:n ihmisille, varsinkin
vastustajille!
UT:n kirjoitusten juutalaisesta Jeesus Nasaretilaisesta ajanlaskun alussa Rooman valtakunnan Palestiinassa on
kirjoitettu matkan varrella miljoonia kirjoja. Myöhemmän kirkon Raamatun selityksissä Jeesuksesta on luotu ”sata
kuvaa”, joilla on haluttu palata alkutilanteeseen. Jokainen nyky-ihminen voi Raamatusta lukea suoraan, että
Jeesuksesta kirjoitetaan yhteisönsä poikkeus-ihmisenä: Hän oli rakennusmies mutta hänet nähtiin myöhemmässä
perinteessä koko maailman Vapahtajana. Kristillisen kulttuurin alueilla Jeesus on pääosin positiivisesti poikkeava. Siitä
kertoo jo kirkko-talo keskellä kylää, julkinen, yhteiskunnan ylläpitämä.
Stalin, Mussolini, Franco ja Hitler olivat omana aikanaan miljoonien hurraa-huutojen idoleita, vaikka tappoivat
miljoonia ihmisiä! Sodan raunioilla heitä, vapahtajia, pidettiin rikollisina, heitä rangaistiin uhristaan, ja uskolleen
kuuliaisesta johtajasta tuli kapinallinen ihmisyyttä vastaan. Stalin jne. olivat aluksi positiivisesti poikkeavia,
myöhemmin negatiivisia murhaajia!
Nyt 100 v myöhemmin Saksassa ja Länsimailla etsitään taas uutta vapahtajaa, poikkeus-ihmistä, joka
pelastaisi kansakunnan tappamalla poikkeavat seemiläiset kansat ja” väärärotuiset”. Putin toimii tällä hetkellä
vapahtajana ”pyhän äiti-Venäjän” hyväksi. Minkä arvon saa myöhemmin?
Kristillisen kirkon alueilla Jeesuksen tie kulkee päinvastaiseen suuntaan. Hirsipuuhun naulattu Jeesus sai elämänsä
lopussa nimekseen rikollinen, kapinoitsija, pilkkaaja, kirottu. Häntä kohdeltiin negatiivisesti poikkeavana yksilönä. Se
oli yhteiskunnan normaali-ihmisten arvio.
Apostoli Paavali, koko UT ja alkukirkon perinne kertoo siitä, että Golgatan jälkeen yhteiskunnan alhaalla olevat
Jeesuksen ystävät kokivat, että ”Herra elää, hän on ylösnoussut kuolleista”. Hän olikin uhri rangaistuksen sijaan; hän oli
Isän kuuliainen Poika, ei kapinallinen; hän ei ollut rikollinen vaan jumal-ihminen, Logos, Ihmisen Poika, jne., koko
maailman Vapahtaja. Usko jakoi ja jakaa ihmiset kaikkina aikoina!
Jeesuksen positiivinen poikkeavuus toisille ja negatiivinen toisille näkyy srk:n työssä tänä päivänä varsin vähän: Ei
siedetä kaavasta lipsumista! Kuitenkin eteenpäin pääseminen edellyttää, että jotain entisestä särkyy. Nyt on
näennäisesti tyyntä, mutta harvalle sanankuulijalle syntyy vaikutelma, että Herra elää oikeasti ja uskovat hänen
kanssaan. Kun olosuhteemme muuttuvat huonommaksi, kirkko ehkä palkkaa duunareina, jotka uskovat Jeesukseen ja
poikkeavat massasta hänen kanssaan.
Jorma Luostarinen
maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi 0505512490
keskiviikko 3. heinäkuuta 2024
KIRKON EPÄUSKOISET 6. 28.2.85
Kirjoittamisen ote on dynaaminen. Katson ilmiöiden nykytilaa ja etsin alkuperäisempää suuntaa. Haluan
arvostaa koulutustani, tietojani ja kaikkea, minkä voin käsittää. Käytän tietojani ja tahallani sanon asiat
muulla kuin perinteellisillä uskonnollisilla fraaseilla. Haluan sanoa Raamatun asiaa enkä sanoja. Kerron
siitä hyvästä, minkä itse olen saanut.
Viittaan hieman ajankohtaiseen historiallis-kriittiseen Raamatun tutkimisen herättämään keskusteluun.
Itse en allekirjoita minkään henkilön tai koulukunnan oppeja sellaisenaan vaan haluan olla avoin uusille
kysymyksille. Professori Heikki Räisäsen nimellä käytävän keskustelun näen siitä näkökulmasta, että
keskustelussa on kysymys aivan muusta kuin henkilö Räisäsen sanomista asioista. Jokainen pappis-mies
tietää nimittäin pääpiirteissään ne teologisen tutkimuksen tulokset, joita Räisänen on esittänyt. Keskustelu
osoittaa, että taas on tullut kirkon kairos eli tässä ja nyt- hetki, jolloin ikuiset totuudet on pakko sanoa
uusilla sanoilla.
Jorma Luostarinen 28.2.1985
KIRKON EPÄUSKOISET 5 28.2.85
Minusta UT:n sanoma on sitä, että se hyvä, sooteeriaa ja pistis, mikä Jeesuksessa toteutui, voi toteutua
meissäkin. Jumalaan uskominen on sitä toteutumista, sisäistä eteenpäin menoa. Tällä hetkellä kirkon
korkein auktoriteetti on srk:n perinne mutta sen pitäisi UT:n mukaan olla meissä itsessämme toteutuvaa
sooteeriaa:ta ja pististä. Sooteeriaa eli pelastus tarkoittaa vapautumista, tervehtymistä ja eheytymistä, ja
pistis eli uskominen varmuuden, lujuuden ja luottamuksen toteutumista.
Lievitän tahallani sanottavaani. Koetan tarkastella rauhallisesti monikerroksisia ja monien vuosien
kokemuksia. En konkretisoi ihmisiä enkä heidän ryhmiään. Joissakin kohdin puhun viitteenomaisesti.
Haluan kertoa srk:n ihmisten, uskovaisten asenteista ja etsiä uusia toteutumisia Raamatusta. Tulos
osoittaa, että nykyisessä uskovaisella ymmärretään aivan muuta kuin mistä alun perin oli kysymys. Kirja
jakautuu 13 lukuun ja ne yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Seuraava luku liittyy aina edelliseen
ja tarkoituksenani oli asettaa luvut loogiseen järjestykseen: Katson asioita ensin lapsen silmin kasvaakseni
aikuiseksi, yksilön silmin nähdäkseni yhetisöni, yhteisön silmin havaitakseni kulttuurin ja maailman,
epäuskoisen silmin päästäkseni uskoon ja elävän ihmisen silmin oppiakseni kuolemaan. Haluan olla koko
ajan pappi ja säilyttää sekä persoonallisen että viran näkökulman.
KIRKON EPÄUSKOISET 4 80-luku
Entinen pappi sanoikin suuren viisauden: ”Kun ei vua kettään loukkais!” Täyttääksemme
pappis-ihanteen meidän on puhuttava, toimittava ja elettävä aivan sen mukaan, mitä ihmiset
odottavat. Ihannepappi ei saa auttaa kuulijoita kyselemään, pohtimaan ja ajattelemaan omilla
aivoillaan. Pappien ammattikunta palvelee ensisijaisesti kulttuurin ihmiskuvaa ja vasta sitten kirkon.
Tänään tiedän, miksi papit eivät sano saarnoissa mitään: He suojautuvat kanteluilta.
Minulle nämä havainnot ja kokemukset on niin merkittäviä, että olisi sääli, jos laajemmat piirit jäisivät
näistä osattomiksi. Siksi kirjoitan. Koen nykyisen pappis-ihanteen itselleni vieraaksi. Minulle on
tärkeää etsiä ihmisen kuvaa Raamatusta ja sen kaksi kreikankielistä käsitettä, UT:n sooteeriaa eli pelastus,
ja pistis eli usko, ovat avainsanoja.
KIRKON EPÄUSKOISET 3 80-luku
Kanteluprosessin läpikäyminen tuntui ahdistavalta. Tulevaisuus pappina alkoi huolestuttaa. Tänäkin
päivänä minulla on se käsitys, että en ole tehnyt muuta kuin hoitanut papin työni oman työnäkyni
mukaan. Ja kuitenkin minulla on 5 vuoden ajan merkintä nimikirjassa ”sopimattomien sekoittamisesta
saarnoihin” ja käytös tyydyttävässä.
Oli yllättävää, että kanteluiden tekijät ja kirkkoneuvosto toimittivat asiansa niin salassa, että minä sain
tietää hankkeesta vasta sitten, kun tuomiokapitulin valkoinen kirjekuori tipahti postiluukusta. Sekä
kantelijat että KN halusivat puhua koko Outokummun srk:n puolesta. Ei minulla ole täällä mitään ketään
vastaan.
Kanteluprosessi sai minut pohtimaan pappina olemista. Kuka tahansa millä perusteilla tahansa saa
esittää vaatimuksiaan hallintovirastolle. Kirkkolain henki on sellainen, kantelutilanteessa pappi tulee
aina häviämään. Valittajilla sen sijaan ei ole pienintäkään riskiä kirkon taholta. Heidän todellisia
motiivejaan kukaan ei edes kysy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
”JUMALAN SYNTY” -KIRJA JA UT JEESUS-VAINAJAN MUISTOKIRJOITUKSENA Kirjassa henkii radikaali näkemys uskonnosta verrattuna 19...
-
OULUN HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI ...
-
Sirpa Kaisa Helinä Vatanen Reunakatu 63 53500 Lappeenranta - Rohkenen lähestyä Teitä kirjeitse, koska: Haluan pitää papi...
-
MILLAINEN JEESUS? ”Tällainen oli todellinen Jeesus” ( Lauantai 25.12.2010 klo 12:...