Jeesuksen 22.10.2001 hirttäminen ristin paaluun on samaa kuin että henkilö ei usko häneen täysillä. Kokemuksesta tiedämme, että mielemme, ajatuksemme ja tahtomme koostuu kulttuurin arvoista, tavoista, tottumuksesta: haluamme olla normaalin kirjoissa, normaali-ihmisiä, kuten muut. Sillä pärjää parhaiten ihmisten kanssa: ei joudu vankilaan, ei silmätikuksi, ei hullun kirjoihin, joista on vaikea vapautua, vaikka aluksi kaikki sujuukin hyvin. Haluamme olla paljolti kuten kauniit ja rohkeat: menestyviä, rikkaita, onnellisia, menestyviä, omistaa hyvä virka, kaunis vaimo, kiiltävä auto, kuuliaiset lapset. Useille miljoonille se riittää mutta ei kaikille sieluille! Täällä kirkko-huoneessa sairas, kuoleva, kovia kokenut kaipaa jotain enempää ”mitä maailma antaa”. Tullaksemme Jumalan valtakuntaan tulemme teiden haaraan ja risteykseen: lähdemmekö seuraamaan Jeesusta hänen tappiollisella paalullaan ja voittoisalla tyhjällä haudallaan vai käännämmekö selkämme. Raamatun mukaan onni ja autuus näkyy kuolevaiselle, syylliselle ihmiselle Jeesuksen suunnassa…….

SAARNA 4.11.2001 kiitos jeesus kuljit galilean meren rantaa jalkasi hipoi santaa ja jätit jälkesi kirkon perinteeseen minne suuntaat matkasi tänään vaivumme ikävään ilman sinua tule luoksemme auttamaa pelastamaan syntejä anteeksiantamaan haudoillemme lähettämään pieni enkeli lohdutukseksi………… kapernaumissa kuninkaan virkamies tulee jeesuksen luo virkamiehen elkein poikansa kuollut melkein jeesuksen seuraajat korostavat tätä henkilöä arvostavat sillään vaikka useimpia katsovat syystä pitkään…….

Mutta Jumalan valtakuntaan 30.5.2001 ei tulla helposti. Ihminen selityksissään tuo asiaan oman sävynsä, jos rupeaa asiaa toiselle selittämään. Pitää olla varovainen, puhua oman uskon määrän mukaan rakkauden hengessä, pakottamatta, pelottelematta ja antaa Jumalalle tilaa ja aikaa. Joskus tapahtuu jotain, joskus ei, ainakaan ihmissilmin nähtynä. Sanan esillä pitäminen on aina oikein Raamatun valossa. Mestari itse maan päällä julisti taivaan järjestystä, taivaan arvoja, ei niin kuin me: toistamme yhteiskunnan laitosten, kulttuurin tapojen arvoja. Sanomme niitä väärin: pyhäksi. Jeesuksen arvojen mukaan jos pyrit elämään täällä, opettamaan taivaan mukaan, keskustelemaan ja suhtautumaan ihmisiin, sinulle saattaa käydä ja käykin huonosti: Jeesus vietiin Golgatan kaatopaikalle paskantamaan omaan hirteensä ja virtsaamaan paalua pitkin hyvien ihmisten huviksi! Harva meistä on niin rautaa ja valmis kulkemaan koko maailman Vapahtajan tietä ja matkassa, vaikka seuraajia kuulemma tavataan siellä täällä!

Herra sinun tykösi tulen en osaa muuta kiitos olet auttanut tuhannet kerrat elämän tiellä antanut lahjoja ihmisiä tietoa taitoa lähimmäisiä en ole ollut mitenkään hyvä olen kyllä monestikin yrittänyt parhaani mutta aikeissani epäonnistunut auta minua eteenpäin sinuunpäin jeesuksen tuntemiseen kiitos tämän päivän mahdollisuuksista ehkäpä huomisesta ehkäpä…. jätän elämäni ja ystäväni sinun huomaasi tänä iltana älä ota pois armoasi meiltä……

Meillä pitää olla usko 30.5.2001 elävään Vapahtajaan, joka puhuu meille, on sisällisesti meissä ja meidän keskellämme. Se on ihme, kun ihminen tulee uskoon, silmät ja korvat avautuvat ymmärtämään Raamatun kirjoituksia. Vaikka ihmiset kirjoittivat Raamatun, siinä voidaan kuulla Jumalan puhuttelu. Uskon kautta köyhä ihminen saa rikkauksia, Saara saa lapsen, Aabraham kantaisän maineen, ehtoollisvieras syö Jeesuksen taivaan lahjana, iankaikkiseksi elämäksi, koska uskovalle Jeesus on iankaikkinen elämä. Meidän pitää ja saamme tunnustaa syntimme Jeesukselle. Uskossa, uskon kautta, hän on mukana elämässämme ja voimme seurustella hänen kanssaan Raamatun valossa. Kaikki eivät sitä tajua eikä tajua koskaan. Tajua sinä ja lähde mukaan!

Menestyneet ihmiset, 30.5.2001 oppineet ja mitaleilla palkitut saavat tyrmäysiskun evankeliumista, suuttuvat siihen, panevat Raamatun kirjahyllyyn tomuttumaan ja sulkevat korvansa uskovaisten ylpeydelle, ts. hirttävät Jeesuksen ja hänen asiansa. Kulttuurin hyvä ihminen valitsee helvetin tänä päivänä. Usko Jeesukseen on täällä maailmassa aivan erityislaatuista: usko ei ole jokamiehen! Suhteessa Mestariin ihminen on aina syntisen jalkapuussa, kuolevainen kuin räkätti, epäonnistunut toimimaan Jumalan käskyjen mukaan, Jumalasta riippuvainen. Rippisanoja pidetään siksi, että sinulla olisi keino tulla Jumalan eteen ja saada anteeksi. Se on Raamatun tulkintaa, johtopäätös! Sitähän sinä, armoa, itsekäs ihminen haluat kuten minäkin! Velkamme Jumalalle ja lähimmäiselle on suuri; jaksammeko kantaa? Koko yhteiskunta, kulttuuri ja koko ihmiskunta haluaa mennä väärään suuntaan, pois Jumalasta. Seuraukset näemme ihmisen kohtalossa täällä maan päällä. Raamatun kuvin katsottuna ihmiskunta, ihminen, kiittää Barabbasta, kiroaa Nasaretin miestä. Ei ne ole muita vaan me, sinä ja minä!

SUHTEESSA JEESUKSEEN 30.5.2001 ……….kulttuurimme ja yhteiskunnan perusarvot paljastuvat sepittelyksi: hyväksi sanottu ei hyvää; kristilliseksi sanottu ei Jumalan tahto. Suhteessa Jeesukseen voidaan huomata, miten äärimmäisen vaikea asia Jumalan valtakunta on ja miten evankeliumin sanoma loukkaa meitä….Jumalan valtakunta on nimittäin köyhien, nälkäisten ja murheellisten alue, jossa ja jolla Jeesuksesta tulee ihmis-sielussa suuri, ylivoimainen, taivaallinen, jumalallinen auttaja. Evankeliumi on iloinen asia vain niille, jotka yhteiskunnassa kokevat olevansa ja ovat huonompia, hylättyjä, sorrettuja, ylenkatsottuja, porttoja ja publikaaneja, kuten ihmiset tallentavat suullisen perimätiedon jälkeen kirjallisessa perimätiedossa, koodekseissa, tuhansissa erilaisissa pergamentti- ja papyrus-raamatuissa ja niiden osissa, meidänkin ns. Raamatussa. Ota oppia saarnaasi Raamatusta, mitä teksteissä sanotaan eikä mistään myöhemmistä tarinoista!