Jeesuksen 22.10.2001 hirttäminen ristin paaluun on samaa kuin että henkilö ei usko häneen täysillä. Kokemuksesta tiedämme, että mielemme, ajatuksemme ja tahtomme koostuu kulttuurin arvoista, tavoista, tottumuksesta: haluamme olla normaalin kirjoissa, normaali-ihmisiä, kuten muut. Sillä pärjää parhaiten ihmisten kanssa: ei joudu vankilaan, ei silmätikuksi, ei hullun kirjoihin, joista on vaikea vapautua, vaikka aluksi kaikki sujuukin hyvin. Haluamme olla paljolti kuten kauniit ja rohkeat: menestyviä, rikkaita, onnellisia, menestyviä, omistaa hyvä virka, kaunis vaimo, kiiltävä auto, kuuliaiset lapset. Useille miljoonille se riittää mutta ei kaikille sieluille! Täällä kirkko-huoneessa sairas, kuoleva, kovia kokenut kaipaa jotain enempää ”mitä maailma antaa”. Tullaksemme Jumalan valtakuntaan tulemme teiden haaraan ja risteykseen: lähdemmekö seuraamaan Jeesusta hänen tappiollisella paalullaan ja voittoisalla tyhjällä haudallaan vai käännämmekö selkämme. Raamatun mukaan onni ja autuus näkyy kuolevaiselle, syylliselle ihmiselle Jeesuksen suunnassa…….