PIRJOLLE kirjoittelin 8.12. tämän. Asian selvittäminen on ollut koko elämänaikainen projekti. Nyt alkaa helpottaa, kun kuolema on lähellä. Yksin tänne tullaan, yksin lähdetään. Usko ja jeesuksen tunteminen on pitänyt elämääni yllä. Luostarisilta olen saanut vain hiljaisuutta ja jotain näkökulmia, jotka eivät ole sopineet minulle. Hyvä niin. Huonolta tuntunut kokemus on vienyt parhaiten ajattelua eteenpäin. Seppokin auttoi tyylillään. Kuljen omaa tietäni kuten tähän asti, paljolti yksin - tunnoissani. Samanmielisiä ei ollut kovinkaan. Hyvä näin. Omatunto on melko rauhallinen, vaikka olen pahaa tehnyt: Pappina otin pahuutta vastaan enemmän kuin aiheutin. Vaimo ja perhe olivat koettelemuksissa hyvä tuki, mutta ei ihmisestä ole pelastajaksi, kun kellot soivat. Minun kohdallani on näin: Kun silmäni sammuvat, minä uskon; "auta epäuskoani"; kaikki muu oli ( tavallaan ) tuulen tavoittelua.