VS 16.8.91 Kuvat menneen näkyvät aikaan viestin vieden uuden tuoden ajan lapsuuden nuoruuden kun oltiin vahvoja alussa yli ja ohi vaiheiden taas käymme uudelleen Kun arkkusi äärellä V muistellen aatellen sydän sykähtää yhteinen kaiken sen Sousit järvellä aamuisen Luojasi tarhassa kalamies vaimo ja mies yhteinen oli ja on sun ties Toisen elämää vaikea arvata osua kohdalleen ei näe ihminen sydämeen sielun syvyyteen kaipausta vain rakkaus avaa sulattaa särkyneen lämmittää illan viileyden parantaa…..