VAR 8.2.76 Ei tiedä matkaansa ihminen ei määräänsä ei osaansa Elämä ihmeellinen avautuu ottaa antaa ikään kuin Jumalan puhuttelussa uskomme toivomme uuteen nousemme kutsun kuulemme aikaan ikuisuuteen Ihmisen lapsi nuori harmaahapsi kohottaa katseen taivaaseen yhdessä yksin kumartaa menneelle haikein mielin kiitoksin kielin Niin paljon kuitenkin mahtuu pitkään lyhyeenkin elämään Kiitos Jeesus autuus pelastus isästä äidistä rakkaimmista joiden muisto meitä ohjaa rakkauden vanassa