VANHA PUUKIRKKO Kasvot huurussa, korvat kuulolla, lähestyin kaupunkia, vanhaa kylää maalla. Ihmiset olivat lähteneet, kaiken jättäneet, talot yksin jääneet. Surulliselta pihakin näytti, kun ennen väki sitä käytti ja tarvitsi ihmisen lailla. Metsä helmeili kultaista kajoa, nyökyttivät latvat ja oksat vahvat. Jossakin kaukana soi. Mitä lie ollut, mistä tullut, mutt ihmeen ihana! Tiesin, ett kylässä vanha puukirkko törröttää. Katsoin etelään, länteen, itään, vaivuin ikävään: Ei näy kirkkoa enää! Söin voileipiä pakkasessa, varjoni viitoitti pohjoiseen ja rukkaseni jäi käteen. Vanha puukirkko oli tässä ennen ihmisiä varten: saapua sinne, käsiä lämmitellen, nuuhkimaan tunkkaista ilmaa, puulattiaa luutimaan……