T.K. Kuolema erottaa läheisistä. Veljet jäävät ikävään. Suru puristaa sielua, etsii Herralta apua. Herra, kuule sydämeni hätään tänään. Älä hylkää vuosiani pois. T.K. oli maan hiljainen, yksi heistä, jotka eivät saaneet mitalia. Ikävä, miten jokainen poistuu, ja aina se toistuu toisen kohdalla. Vai helpotus matkan lopussa, hiljaisuudessa, yksinäisyydessä, kivuissa ja säryissä loputtomiin, loppumattomiin. Mene ja tiedä! Kuolema erottaa, on ihmisen osa. En minä ymmärrä ollenkaan, en suostu ajattelemaan. Jeesuksen kodissa on monta asuinsijaa jokaiselle, joka uskoo. Mestari on valmistanut sijan.