SKK 5.2.94 luojan maa ja kaikki ihmisessä luojan luomaa niin me uskomme uskotaan ja turha siitä väitellä mitä se on joka uskoo hän saa uskomansa yksinkertaista mutta nyt surun hetki tunteiden retki jolla pitäisi tänään jaksaa katsokaamme ylöspäin taivaaseen elämäämme korkeampaan ihmisinä hetken lapsina tuhlaajapoikina tuhlaajatyttöinä joita kertomukseen isä armahtaa antaa anteeksi kotiin kuljettaa järjestää pojalleen tyttärelleen suuret iloiset juhlat kun mikä oli kadonnut on palannut kotiin jälleen iloksi isälleen koko ystävien joukolle ilman jeesusta ei ihminen pelastu kuolemasta uskon kautta haudat avautuvat ja ihmiset vapautuvat kiitokseen…….