Sinun eteesi saavun, Jumala. Annan elämäni, tuon muistoni ja kauniin talletan sydämeeni. Armosta osani sain minäkin, rakkaudesta tulin elämään ja viimein lähden näin. Muistan mennyttä aikaa, kudon sen vaipaksi kirjaimin, viimeiseksi suojaksi. Saattajat: Ei vielä! Luojan elämään ihminen kuuluu. Paljon näemme, paljon koemme. Osa ihmisen, ken tietää: kellä tuska, kellä suru, useat jaksavat eteenpäin. Rakkaus auttaa kestämään, kun läheinen viedään. Kuljen siis elämän tietä vaikka yksin, aikaa ei muuttaa saa. Hän ei palaa, ei koskaan, ei milloinkaan ja minä katson kelloni määrään ja käyn siihen tyytymään pakkoni edessä.