SENTÄÄN JOTAIN 13.1.95 en ole edes työtön jos silloin olisi siinä olotilassa jotain normaalia kun hain yhteiskunnan armoluukkuja lapsille leipää ilahduin päästessäni hetkeksi työttömien kirjoihin jonkin päivän kuluttua täyteltyäni lisää tyhjiä kaavakkeita täysine liitteineen oli valittava sairaiden luukku ison miehen käsialan mukaan hän kirjoitti minut työkyvyttömäksi epäluuloiseksi persoonallisuudeksi paljonko minulle jäi käteen paljonko joulupöytäni kaunistukseksi tylysti minä lensin ulos tylysti otettiin avain pois minä olen pidätetty virasta pidätetty pappi pidättäjääni en näe ei tule eteeni ei sivulleni suojaamaan raudat painavat käsissä vaikka eivät näy ihmisille kun rutiini loppuu ja oravanpyörä pysähtyy alkaa ratkaisun hetki jostakin jota ei ole ollut kun se tulee vastaan kuka pystyy halaamaan