Sateinen tie Tie kiitää edessäni, nousee taivaaseen päin ja ihmiset pysyvät rannalla. Toisen puolen tullaan, mennään, autoilla kiire, risti. Se on minun ristini. Länteen se katsoo itään. Siellä ne tulevat suuret surut ja pienet ilot lohduttavat kulkijaa. Puut jo kallistuneet tielle päin. Ne kasvavat kuin ihmistaimi, joka pakkasessa yrittää putkahtaa, mutta siihen se jää jäätyneen maan rajaan. Sateinen tie tänään, kiiltelee Luojan auringossa, pimentyy Luojan varjoon. Oi, elämä, oi siunaus, kun tallaamme allemme sateisella tiellä. Kuin uni, elämä ihmisen, kun hän kerran vaipuu ja Luojansa edessä täysin taipuu…..