N.Y.O. 3.5.91 Mitä sanomme elämästä nyt, kun hän mennyt ja edessä uusi arki? Matkamme täällä, joskus rakkauden kehto, mutt useimmin ponnistusta, suunnistusta, katsomista taaksepäin, tänään, eteenpäin ja huomispäivään. Miten kukaan voi elämää arvioida, varsinkin toisen elämää, joka ei voi tapahtua meidän halun mukaan eikä kenenkään muunkaan? Herra, Jumala taivaassa, me maassa matalassa, maisessa majassa, kunnes niin äkkiä, pihamaalla viimeinen henkäys päättyy, kun aika täyttyy. Ei sitä ihminen ymmärrä, minä ainakaan, enkä siksi käy, enempää selittämään. Voimme vain alkaa uskoa, kiittää, jatkaa matkaa.