MV 18.2.95 luojan maa ja siihen ihminen mi maa kuuluu mutta me emme käsitä emme ymmärrä näe tätä kaikkea elämän ihanuutta vaikeuksiemme takia surujen takia ja luomme oman mielikuvitusmaailman ilman jumalaa jäämme kuolevaisina yksin ilman jumalaa yhteyttä häneen siksi uskomaan ja näkemään elämä jumalan antamana hyvänä sellaisena on etsittävä apua itselle kun on vaikeaa huudettava rukoiltava jumalaa avuksi pahana päivänä kuoleman hädässä haudoilla ja surevien saatossa pitää pysähtyä elämän edessä terästäytyä eikä vaan mennä tohottaa muiden lailla jumalaan uskomisen tiellä jumalan tunteminen avautuu jeesusta aletaan käsittää aivan arkisesti saadaan sovitetuksi arkipäivään ja usko alkaa toimia elämässä eikä vain uskovaisten elämässä……..