MTK 1.8.93 luojan maa ja siihen ihminen kuuluu kunnes jättää sen toivossa uskossa vajavainen ihminen minä ja sinä nyt hänen vuoronsa jokainen vuorollaan ei sitä ihminen ymmärrä en minä ainakaan ystävät muistavat M:n ystävänä lähimmäisenä yhtenä meistä ystävä ymmärtää antaa anteeksi ja me voimme oppia toisistamme jokainen meistä on vain ihminen vajavainen moneen kertaan tiedämme sen emmekä tiedä mitään saatamme hänet hautaamme uskossa jeesukseen hänen armoonsa kuuluu kaikille kaikuu kaikille jos emme tuki korviamme vaan rakkaudessa annamme anteeksi kuin meille annetaan…….