L.J.K. 11.5.91 Herra, tykösi ylennän sieluni. Tulkoon osaksemme armosi. Elämästä on ihminen, henki Henkäyksestä, sielu Luojansa työnä, paljon rakkaudessa, kutsuttu Rakkauteen, kunnes maahan palaamaan. LK, nuori mies, toimi vahvasti pitkään, opiskellen, työskennellen saavutuksesta toiseen, aina vaan uuteen tavoitteeseen. Mennyt ei palaa, ei mies eikä saavutukset. Itkien tänne tullaan, itkien lähdetään ja me kylmät ihmiset niin usein, pääsemme hieman lämpenemään, kun katsomme toista, joka lähtee, esimerkiksi ja opetukseksi. Siunaa Herramme muistonsa, anna meillekin armoa……..